Liikkuvan ihmisen ikäkokemus – ikä on vain sana

Ikä on vain numero, sanotaan. Sloganin perusta lepää ajatuksessa, että koettu ikä tai kokemuksemme iästä ei aina vastaa kronologista eli kalenteri-ikäämme.

Joku meistä tuntee itsensä ikäistään nuoremmaksi, toinen taas ikäistään vanhemmaksi. Useimmiten kuitenkin käytämme sanontaa puhuessamme jostakusta toisesta – ”olipas luokkatoverini vanhentunut” tai ”siinäpä oli nuorekkaan näköinen eläkeläinen!”

Itseämme emme osaa katsoa yhtä tarkkanäköisesti, vaan ajattelemme olevamme lähtökohtaisesti sen näköisiä kuin mitä oma kalenteri-ikämme kertoo. Useampi meistä kuitenkin kokee olevansa pikemminkin kronologista ikäänsä nuorempi kuin vanhempi.

Tutkimani liikkuvat ikämiehet kokivat olevansa muutamasta vuodesta yli kymmeneenkin vuoteen ikäisiään nuorempia. Heistä osalla oli tähän perusteitakin eli konkreettisia urheilutuloksia. Joskus ”faktat” kuitenkin pettävät, sillä monet kuivakkaat ja hyväkuntoiset urheilijat ovat ikäistään vanhemman näköisiä. Ja – niin ikävää kuin totuus onkin – minäkin olen menettänyt viime vuosien aikana monta liikunnallista ikätoveriani.

Aina numeroihin vetoaminen iän yhteydessä ei liitykään omanikäisiimme, vaan vanhempiemme sukupolveen. Suurin osa meistä varmaan kokee olevansa nuorempi kuin äitinsä tai isänsä samanikäisenä.

Kyse ei tällöin ole välttämättä kunnosta tai toiminkyvystä eli liikkumiseen liittyvistä asioista, vaan pelkästään tyylistä tai elämäntavoista. Nuorempana viisi- tai kuusikymppiset näyttivätkin vanhoilta, mitä he eivät nyt tosiaankaan näytä, vaikkeivat kaikki mitään ”airasamulineja” tai ”saleniinistöjä” olekaan.

Hassua kuitenkin on, että joskus havahtuu konkreettisesti siihen, miten voikin olla, että aiemmin niin nuorekkaat ihmiset muuttuvat sittenkin aika lailla samannäköisiksi kuin oli se edellinen sukupolvi, vaikka itse kuvitteli, ettei niin tule käymään. Viimeksi törmäsin tähän katsottuani uudelleen kasatun Dingon kuvaa lehdestä.

Kumpi siis on todempi – ikä numerona vai kokemuksena? Maailma pyörii iän tai syntymävuoden mukaisesti,sillä käymme koulua, harrastamme, saamme etuuksia, jäämme eläkkeelle jne. syntymävuotemme perusteella ellei meillä ole jotain erityistä syytä poiketa kohortistamme.

Loppuvuodesta syntyneet urheilijathan kärsivät tästä ”ikärasismista”, sillä vaikka syntymävuosi on elämänjanalla lyhyt aika, niin lapsena ja nuorena muutamakin kuukausi saattaa antaa alkuvuodesta syntyneille ikätovereille elinkäisen etulyöntiaseman.

Ikä ei kuitenkaan ole ainut tekijä asiassa. Olin juuri gerontologisessa seminaarissa, jossa saamani tutkimustieto osoitti vääjäämättömästi, että minun olisi pitänyt pärjätä elämässäni monin tavoin huonosti ja kuolema olisi ihan oven takana ellei olisi jo minua kohdannut. Kyse oli keskosten ja lapsena vaikeita sairauksia kokeneiden toimintakykytutkimuksesta.

En voinut olla ajattelematta, mitä vanhempani olisivat tehneet, jos olisivat tienneet, mitä minä nyt tiedän. Tuskin he olisivat uskaltaneet laittaa minua hiihtokilpailuihin tai olisivat vieneet jalkapalloharjoituksiin – sehän olisi tuntunut tilastojen valossa aivan turhalta.

Joskus on kuitenkin hyvä uskoa ”vaihtoehtoisiin totuuksiin” – toiveisiin ja unelmiinkin. Viime aikoina sanapari on saanut ikävän leiman, vaikka oikeassa elämässäkin tutkijoiden ja innovaattoreiden tehtävä on löytää vaihtoehtoja nykymenolle.

Liikuntasosiologina ainakin minä yritän kamppailla determinismiä eli ennaltamääräytymistä vastaan työssäni. En jatka todistelua, joka osoittaa tilastollisesti sen, että sekä hyvä- että huono-osaisuus myös liikunnassa periytyy. En tee tutkimusta, joka osoittaa yhä uudelleen, että perhe- ja koulutustausta määrittää terveyttä ja hyvinvointia.

Ikäkokemuksemme ei ole kokonaan kiinni kronologisesta iästä tai lähtökohdistamme, vaan ennen kaikkea siitä mitä itse teemme. Tämä tahtoo tässä erilaisia irrallisia tutkimustuloksia tihkuvassa ajassamme unohtua.

Uuden vuoden jälkeenkin olen lukenut otsikoita, joissa on sanottu, että ”liikunta on tehtävä helpoksi”, ”liikunta ei auta laihtumiseen”, ”liikunnan pitää olla iloista” tai että ”liikkuminen on liian kallista”. Ja kovin monta juttua siitä, miten aina vain pitäisi löytää ”tehokkaampi liikuntamuoto”.

Kaikki nuo väitteet voi todistaa tutkimuksellisesti oikeiksi, mutta samalla niissä unohtuu se tärkein eli liikkumisen äärettömän monenlaiset kokemukselliset merkitykset, joista osaa voi pitää ihan hulluinakin. Ne kuitenkin saavat aktiiviset liikkujat liikkeelle.

Minä en esimerkiksi ole koskaan odottanut, että joku tekisi minulle liikunnan helpoksi (pitäisikö jonkun käydä hakemassa minut liikkumaan ilmaisiin ja hienoihin liikuntapaikkoihin?), en ole yrittänyt laihduttaa liikkumalla (vaikka toki liikkuminen on pitänyt minut normaalipainoisena ja samalla olen saanut hyvän kunnon ja tehnyt paljon fiksuja asioita), enkä odota, että liikkuminen olisi aina ilo (ei ole kuin joskus harvoin, mutta silloin sitäkin iloisempaa).

Liikkuminen ei ole minulle koskaan liian kallista (itse asiassa ¾ liikkumisestani on käytännössä ilmaista) enkä juuri koskaan ajattele, miten tehokasta liikkumiseni on (jos ajattelisin niin, en varmaan pitäisi liikkumista kovin tärkeänä asiana elämässäni). Sen sijaan mietin kyllä, miten mielekästä liikkumiseni on suhteessa omiin tavoitteisiini.

Ikä on vain numero –ajattelu vertautuukin mielessäni tuohon edelliseen rimpsuun, jossa yksi asia eli liikkuminen kavennetaan vain yhdeksi merkitykseksi. Usein liikuntatutkimuksessa se yksi tärkeä asia on joko terveys, tehokkuus tai epämääräisesti määritelty liikkumisen ilo.

Ikään kuin ihmistä määrittäisi vain se, minkä ikäinen on eli mikä numero on. Mitä se muille kertoo, että sanon olevani 57-vuotias, mutta että koen olevani vaikkapa 49-vuotias? 57-vuotiaanakin saatan tuntea itseni höperöksi teini-ikäiseksi, joka tunnistaa haikeana kuolevaisuutensa ystäviensä ja ikätovereidensa muistokirjoituksia lukiessaan.

Ikä ei siis ole pelkkä numero, vaan se on sana. Ja sana on niin kuin se koetaan ja luetaan.

Aiempia kirjoituksia aiheesta ikä ja liikkuminen.

Pohjolainen Pertti & Tiihonen Arto (2015) Sukupolvikokemukset urheilun kentillä – esimerkkinä yleisurheilu. Liikunta & Tiede 53 (6), 86-92. (http://www.lts.fi/sites/default/files/page_attachment/lt_6-15_tutkimusartikkelit_pohjolainen_lr.pdf)

Tiihonen, Arto (2014) Ikäpolvitoimintaa yleisurheilukentille. Ikiliikkuja 3/2014, 14-16.

Saarenheimo, M. (2014, toim.) Ikäpolvien taju – elämänkulku ja ikäpolvet muuttuvassa maailmassa. Tekijät Saarenheimo, M.; Pietilä, M; Tiihonen, A.; Pohjolainen, P.; Maununaho, S.; Rantakari, S.; Aarninsalo. L. Vanhustyön keskusliitto, Helsinki. (http://www.vtkl.fi/document/1/1396/7b37447/Ikapolvien_taju.pdf)

Tiihonen, Arto (2014) Ikäpolvikäsitteitä ja yleisurheilijoiden ikäpolvikokemusten tulkintaa. Ikiliikkuja 1/2014, 18-20.

Saarenheimo, M. (2014, toim.) Neljän polven treffit. Ikäpolvitoiminnan opas. Tekijät Saarenheimo, M.; Pietilä, M; Tiihonen, A.; Pohjolainen, P.; Maununaho, S.; Rantakari, S.; Aarninsalo. L. Vanhustyön keskusliitto, Helsinki. (http://www.vtkl.fi/document/1/1517/7a62bf2/Neljan_Polven_Treffit_Ikapolvitoiminnan_Opas.pdf)

Tiihonen, Arto (2013) Miksi ikämies liikkuu – liikunnan harrastaminen on merkityksellistä. Teoksessa Pietilä Ilkka & Ojala Hanna (toim.) Miehistä puhetta – Miehet, ikääntyminen ja vanhenemisen kulttuuriset mallit. Tampere University Press, 167-196.

Kleemola, A., Laurila, P., Harmokivi-Saloranta, P. & Tiihonen, A. (2012) Kimppakyytejä ja vertaisohjaajia – ikääntyneiden terveysliikkujaunelmilla kehitetään Padasjoen syrjäkylien liikuntapalveluita.Teoksessa Harmokivi-Saloranta, P. (toim.) Terveysliikkujien tarinoita. Päijät-Hämeen terveysliikunnan Living Lab – Terveysliikkujan ääni. Lahden ammattikorkeakoulun julkaisu, Sarja C: 95, 75-80, Tampere. (http://www.lamk.fi/tki-toiminta/julkaisut/c-artikkelikokoelmia-raportteja-muita-ajankohtaisia/Documents/lamk-julkaisu-csarja-2012-terveysliikkujien-tarinoita.pdf)

Markkanen, A., Markkanen, E. & Tiihonen, A. (2012) Liikuntaseteleitä, liikuntavastaava ja ikääntyville oma teemapuisto. Teoksessa Harmokivi-Saloranta, P. (toim.) Terveysliikkujien tarinoita. Päijät-Hämeen terveysliikunnan Living Lab – Terveysliikkujan ääni. Lahden ammattikorkeakoulun julkaisu, Sarja C: 95, 65-69, Tampere. (http://www.lamk.fi/tki-toiminta/julkaisut/c-artikkelikokoelmia-raportteja-muita-ajankohtaisia/Documents/lamk-julkaisu-csarja-2012-terveysliikkujien-tarinoita.pdf)

Tiihonen Arto (2011) Veteraaniyleisurheilijamies – erilainen liikkuja vai malli muille? Ikiliikkuja 5/2011, 21-22.

Tiihonen Arto (2011) Erilaisia ikämiehiä. Teoksessa Kunto Viiru, Jorma Manninen, Mikko Nieminen, Harri Suominen, Christer Sundqvist, Arto Tiihonen & Raimo Taponen, toim. Erilainen tapa vanheta. Suomen Veteraaniurheiluliitto, Kajaani, 19-44.

Blogikirjoituksia

Tiihonen A. 2017.  Liikkuminen on aina hintansa väärtti! (https://www.miksiliikun.fi/2017/04/13/liikkuminen-on-aina-hintansa-vaartti/). Blogi sivulla www.miksiliikun.fi,  2017.

Tiihonen A. 2016. 10 vuotta – eikä suotta. (http://www.miksiliikun.fi/2016/01/19/10-vuotta-eika-suotta/).  Blogi sivulla www.miksiliikun.fi, 19.1.2016.

Tiihonen A. 2015. Liikkumaan ihan joka iässä. (http://www.miksiliikun.fi/wp-content/uploads/2015/10/Jokai%C3%A4n_liikett%C3%A4.pdf). Artikkeli blogisivulla www.miksiliikun.fi, 2. 10. 2015.

Tiihonen  A. 2014. Liikunnallista ikäpolvitoimintaa (http://www.miksiliikun.fi/2014/05/09/liikunnallista-ikapolvitoimintaa/)  Blogi sivulla www.miksiliikun.fi, 9.5.2014.

Tiihonen  A. 2014. Ikäpolvitajuista ikäpolvitoimintaa kaikenikäisille ikäpolviolennoille (http://www.ikainstituutti.fi/sitenews/view/-/nid/185/ngid/1/). Blogi Ikäinstituutin sivulla, www.ikainstituutti.fi, 28.4.2014.

Tiihonen  A. 2013. Elämänkulku, ikäpolvet ja urheilijan/ liikkujan polkujen tukeminen. Blogi sivulla (http://www.miksiliikun.fi/?m=201311), 21.11.2013.

Tiihonen  A. 2012. Lontoo 2012 ikäpolvikokemuksena (http://www.ikainstituutti.fi/blogi/lontoo-2012-ikapolvikokemuksena/). Julkaistu sivulla www.ikainstituutti.fi, 15.8.2012.

Tiihonen A. 2012. Vapaaehtoistoiminnassa kohti ikäpolvien yhteistoimintaa (http://www.vapaaehtoiseksiseniorina.fi/app/blog/comments/-/id/17) Julkaistu sivulla www.vapaaehtoiseksiseniorina.fi , 11.5. 2012.

Tiihonen A. 2011. Eri-ikäinen minä (http://www.ikapolvet.fi/blogi/entry/eri-ikaeinen-minae).  Julkaistu sivulla www.ikapolvet.fi,  5.9.2011.