Lonkka kuntoon

Googlailin tässä taannoin ja huomasin, että reilu viisi vuotta sitten kirjoittamani blogi Lonkalta meni-vuosi lonkkaproteesileikkauksen jälkeen (http://www.miksiliikun.fi/wp-content/uploads/2012/08/1.1LONKKAJULKAISUTIIHONEN.pdf) on edelleen erittäin suosittu. Viimeisen neljän kuukauden aikana sivulla oli yli 1300 kävijää. Noin 10 prosenttia siis kaikista lonkkaproteesileikkauksessa vuosittain käyvistä.

Tämä yllätti, vaikka olenkin saanut blogistani kiittävää palautetta melko runsaastikin vuosien aikana. Tässä joitakin esimerkkejä:

”Kirjoitan kiittääkseni sinua lonkkaleikkauksesta toipumisesta kertovasta blogistasi. Siitä on ollut minulle valtavasti iloa ja hyötyä, kun olen itse nyt kuntouttanut joulukuun 2016 puolivälissä leikattua jalkaani.”

”Tämä blogikirjoitus on minulla kulkenut kaverina oman kuntoutuksen tiimoilla. Palaan aina ajoittain lukemaan tiettyjä kohtia, nyt kiinnostaa etenkin aika jossa käydään läpi toipumista ja liikkumista 3 kk lonkkaproteesileikkauksen jälkeen.”

”Luin useaan kertaan toipumis- ja kuntoutumiskirjoituksiasia, ja ne olivat kyllä suuri innoitus ja rohkaisu itselleni. Ja suuri oivallus oli kirjata tavallasi kaikki pienetkin saavutukset ylös ynnä käyttämäni kipulääkkeet. Oli mukava seurata edistymistä.”

Tuo lonkkablogini loppui ensimmäisen vuoden jälkeen, joten ehkä on hyvä kertoa, että lonkkani on toiminut erinomaisesti yli kuusi vuotta ja olen pystynyt harrastamaan liikuntaa ja urheiluakin normaalisti. Tai siis aiempaa paremmin. Hiihdän, pyöräilen, kävelen, pelaan kerran viikossa sulkapalloa ja kesäaikaan 1-2 kertaa viikossa jalkapalloa muiden liikkumisteni lisäksi. Hirveästi en juokse enkä hyppele, vaikka mitään estettä en koe niihinkään.

Olen myös juuri kuntouttanut viime syyskuussa leikatun olkapääni (supra spinatus melkein poikki ja osa hauislihaksen jänteestä katkaistiinkin) lähes täydelliseen kuntoon, joten kuntoutusasiat ovat taas olleet mielessäni. Blogissani tammikuussa kirjoitinkin väliraporttia olkapään kuntoutuksestani ( https://www.miksiliikun.fi/2018/01/16/vuoden-2017-ihmiskoe-aktiivisuus-ja-sen-mittaamisen-paradoksit/).

Nyt seitsemän kuukautta leikkauksen jälkeen olkapääni toimii hyvin. Hiihdin reilu 700 kilometriä, joka kuntoutti kättäni mainiosti. Olen myös päättänyt jatkaa tehokasta kuminauhajumppaa tästä eteenpäin päivittäin. Jätin nimittäin nauhat roikkumaan niin, että voin niitä aina ohimennessäni venytellä. Vaimonikin on kiitellyt nauhoja käsiensä vahvistumisesta.

Suosittelen sitä samoin kuin lonkkajumppaani, joka yksinkertaisesti sisältää jalkojen nostoja eri suuntiin. Kummatkin jumpat pitävät nivelen yli menevät pienet lihakset ja jänteet kunnossa ja liikkuvuuden riittävänä. Teen samanlaisia jumppia myös nilkkaan ja polveen.  Olen huomannut hyödylliseksi sen, että lihaksia ärsyttää eri suuntiin menevillä liikkeillä, joissa joustetaan eli lihakset ovat aktiivisia eri suuntiin jäseniä liikuteltaessa. Sellainen jumppa myös parantaa aineenvaihduntaa, joten lihaksiin ei kerry kuonaa eikä tule ”liikkumattomuuskipuja”.

Hyvät, fysioterapeuttiset ohjeet lonkkakuntoutujille  löytyvät vaikkapa näiltä sivuilta: www.terveyskyla.fi/niveltalo   www.lonkankuntoutus.fi/.

Asia, josta piti tässä kuitenkin kertoa, on, ettei kuntoutuksessa riitä se, että tietää, miten liikkua. Tärkeintä on tietää, miksi liikkua. Motivaatiohan ratkaisee kuntoutumisen.

Kävin juuri kouluttamassa Peijaksen fysioterapeutteja aiheesta, ja se tuntui toimivan. Koulutuksessa kävimme läpi liikkumiskokemusten erilaisia merkityksiä ja niiden suhdetta liikkumiseen ja kuntoutumiseen.

Tein myös suositukset  fysioterapeuteille, joiden haasteena on se, että esim. lonkkaleikkauspotilaat laitetaan kotiin kuntoutumaan yhden fysioterapiatapaamisen jälkeen. Miten heidät saa kuntouttamaan itseään ellei heidän kokemusmaailmaansa pystytä vaikuttamaan? Se on mahdollista, jos osataan ottaa asia puheeksi ja jos osataan ohjata tukimateriaalin ja vertaistuen pariin.

Oma blogini on antanut monelle  tietoa ja vertaistukea, mutta olisi tietysti hyvä, että fysioterapeutit osaisivat entistä paremmin tukea kuntoutettavia ajatellen heidän omia liikkumiskokemuksiaan ja niiden erinomaisen suurta merkitystä kuntoutusmotivaatiolle. Mielelläni kouluttaisin muitakin liikuttamisen ja kuntouttamisen ammattilaisia aiheesta, joka on hyvin oleellinen ajatellen sote-uudistustakin. Ilman arkista liikkumista meille käy huonosti…

Kokemusliikunnasta löytyykin kivasti matskua tämän linkin alta (https://www.miksiliikun.fi/esityksia-materiaaleja/).

Ei siis muuta kuin lonkka kuntoon!