Liikuttava Ikämies

Tervetuloa tutustumaan uuteen ja jatkuvasti päivittyvään Liikuttava Ikämies -monikanavaiseen palveluumme! Liikuttava Ikämies tarkoittaa nyt  neljää liikkuvaa osaa.

Ensimmäinen osa on tämä (www.miksiliikun.fi/liikuttavaikamies/) -sivu. Tästä voit alkujorinoiden jälkeen seurata Liikuttava Ikämies –facebook-postauksiani, joista löytyy aina ajankohtaisia ideoita ikämiesten liikutettavaksi.  Tämä (www.facebook.com/miksi.liikun) on toinen osa. FB-postauksista on usein linkki jonnekin muualle, mistä löytyy lisätietoa aiheesta. Se linkki on usein blogisivulleni, josta löytyy blogiartikkeli – uusi tai vanha – josta tätä tietoa löytyy enemmän.

Tämä (https://www.miksiliikun.fi/blogit-2/) on kolmas osa. Blogiartikkeleissani yritän perustella ja soveltaa teemaa niin, että se sopisi sekä suoraan liikkujille, liikuttajille  että liikuntaa edistäville organisaatioillekin. Neljättä osaa liikuttelen – tuotan ja muotoilen – itse asiantuntijuuteni kautta (www.miksiliikun.fi/liikuntakulttuurin-tuottaja/). Mistä on kysymys?

Maailmassa on kaksi pelottavaa megatrendiä, joihin meistä jokainen voi itsekin vaikuttaa. Toinen on ilmaston liiallinen lämpeneminen ja toinen on ihmisten liian vähäinen liikkuminen. Periaatteessa yksittäinen ihminen pystyy tekemään konkreettisesti ja helposti monia asioita vastustaakseen ilmastonmuutoksen ja liikkumattomuuden aiheuttamia ongelmia. Hän voi muuttaa omia elämäntapojaan ja hän voi auttaa muita tässä muutoksessa. Liikkuminen omalla lihasvoimalla on myös erinomainen tapa vähentää hiilidioksidipäästöjä. Kuulostaa helpolta, mutta ei todellakaan ole sitä.

Olen tutkinut ja kehittänyt, kouluttanut  ja viestittänyt yli 30 vuoden ajan tavoitteenani saada ihmiset liikkumaan enemmän. Vielä 1980-luvulla liikkumisen vähäisyys ei tosin ollut kovin suuri ongelma. Ensimmäinen liikkumisen lisäämishankkeeni ajoittuu jo 1990-luvun alkuun. Kymmenisen vuotta sitten huomasin, että pieniin piireihin leviävät tutkimus- ja kehityshankkeet eivät toimi niin kuin niiden pitäisi  – pitää keksiä jotakin paljon vaikuttavampaa. Maailman digitalisoituminen ja suomalaisen yhteiskunnan medioituminen tuottivat uuden mahdollisuuden asiantuntija- ja kokemustiedon yhdistämiseen ja sen levittämiseen.  Aloitinkin blogien kirjoittamisen vuonna 2011 ja facebook-sivun avasin vuonna 2015.

Nyt on taas uuden askeleen ottamisen aika. Blogeissani ja facebook-postauksissani olen käsitellyt laajasti liikuntakulttuurin ilmiöitä, joskus jotain muutakin mielenkiintoista. Liikkumisen lisääminen on ollut yksi keskeisimmistä teemoista. En enää oikein osaa sanoakaan, mitä tavoitteita aikanaan asettelin bloggaamiselleni, sillä näiden reilun kahdeksan vuoden aikana maailma on muuttunut todella paljon.  Varmaa on, että halusin tuottaa tekstejä ja viestejä, joiden avulla ihan tavalliset ihmiset saisivat enemmän irti tekemistämme tutkimuksista ja kehityshankkeista. Ja sen voin toki sanoa, että näitä tekstejä ja viestejä olen tuottanut paljon enemmän kuin alkuperin uskalsin itseltäni odottaa.

Varma en tietenkään ole siitä, olenko toimissani lainkaan onnistunut.  Googlesta näen, että näitä www.miksiliikun.fi –sivun blogiartikkeleita on haettu aika paljon. Tai itse asiassa todella paljon, jos vertaa hakumääriä vaikkapa suuresti tuettuihin ”liikuttamishankkeisiin” tai tunnettuihin liikunta-alan asiantuntijoihin. Google kertoo myös, että kävijöitä on ollut säännöllisesti seitsemisen sataa ja joskus yli tuhat kuukaudessa. En kuitenkaan tiedä, miten paljon näitä artikkeleita tosiasiassa luetaan. Hakukoneet eivät onneksi pääse ihmisten aivoihin, vielä. En ole myöskään halunnut avata blogeilleni kommenttikenttää, koska en usko niiden suosiman nopean ajattelun ja reagoinnin olevan hyväksi keskustelukulttuurille ja yleensäkään asioiden edistämiselle.

Sen tiedän, että lonkkaleikkauksesta ja kuntoutumisesta kirjoittamastani blogisarjasta olen saanut kymmenittäin kiittävää palautetta ja sitä myös eniten haetaan googlesta (https://www.miksiliikun.fi/lonkka-kuntoon/). Tiedän myös, että jotkut liikuntapolitiikan vaikuttajat lukevat  blogiartikkeleitani päätäänsä luultavimmin kiivaasti rapsutellen – samanlaista keskusteluahan ei nähdäkseni muualla liikuntapolitiikasta käydäkään.  Facebook-kavereitteni tykkäämisistä ja kommenteista on vaikea päätellä suuntaan tai toiseen. Kuvista ja kivoista jutuista tietysti tykätään. Jatkossakaan en usko nousevani some-seurattujen listalla korkealle varsinkaan kun en pidä lainkaan esimerkiksi Twitteristä, saati muista pinnallisen viestinnän sovelluksista.

Sen sijaan uskon, että perussanoman soveltaminen ja muokkaaminen ihan perinteisinkin keinoin on järkevää.  Kertaaminenkaan ei ole pahitteeksi. Siksi tässä Liikuttava Ikämies –kokonaisuudessakin palaan perusasioihin ja vanhoihin juttuihini, vaikka uutta materiaaliakin on todella runsaasti luvassa. Ja nyt siis ainakin kolmen kanavan kautta. Facebook-sivullani reagoin ajankohtaisiin teemoihin, joista liikkumiseen liittyvät siirrän tälle sivulle. Täältä siis löytyvät vain ”Liikuttava Ikämies” –teemaiset postaukseni. Facebookin postauksiin liitän usein muuta materiaalia, joka siis löytyy myös täältä. Blogisivuni on jatkossakin suurin lähteeni, josta ammennan näillä kahdelle muulle sivulle materiaalia.

Liikuttava Ikämies kertoo jotakin tekijästään, vaikka oma ikäkokemuksenikin vaihtelee tilanteiden mukaan – ikämiesraja on urheilussakin nykyään usein 30 vuotta. Ymmärrän siis hyvin, että olen ulkopuolisten silmin usein aika ”liikuttava ikämies”, mikä on ihan sopiva kuvauskin minulle ja siten myös auttaa ymmärtämään näkökulmiani ja asettamaan ne suhteellisuudentajuiseen viitekehykseensä.  Enkä tietenkään voi väittää, etteivätkö omat liikkumiskokemukseni ole ikämiehille ja –naisille tyypillisempiä kuin aivan nuorille.

Liikuttavia ikämiehiä, muiden muassa, toivon tietysti lukijoikseni, koska meitä nyt erityisesti tarvitaan, jotta saataisiin suomalaiset liikkumaan. Tämä on siis samalla viesti tai pyyntö meille ikämiehille, jotta näyttäisimme esimerkkiä omalla liikkumisellamme ja liikuttaisimme myös muita. Ikämiesten liikkumiseen ja liikuttamiseen nämä omat esitykseni parhaiten sopinevatkin.

Ole sinäkin siis ainakin henkinen Liikuttava Ikämies! Liikutetaan kaikkia suomalaisia. Eiköhän aloiteta…

Arto Tiihonen, Liikuttava Ikämies.

Liikuttava Ikämies facebook- ja muut postaukseni ovat tässä aina uusin ylimmäisenä. 

1.10.2019

Sekavaa liikuttumista alkusyksyllä 2019

Paremmin ei tätä elämäämme aikaa oikein osaa kuvailla. Maailma tuntuu olevan täynnään niin hankalia asioita, ettei niihin pysty pieni ihminen, Suomi, EU tai edes YK ottamaan fiksua kantaa. Monen maan johtajat tuntuvat taantuneen esipuberteettiseen tilaan, kun demokraattiset järjestelmät kipuilevat lähes kaiken paljastavan sosiaalisen median silmien alla lähes päivittäin.

Huolestuneisuus niin maailman tilasta, ilmastosta kuin vaikkapa suomalaisten vähäisestä liikkumisesta ja ylipainosta on vaikuttanut myös liikuttavan ikämiehen mielentilaan. Muutamien itselle eri tavoin tärkeiden ihmisten kuolemat ovat myös surettaneet ja mietityttäneet. Mikä merkitys esimerkiksi Jukka Virtasella tai Claes Andersonilla oli minulle ja meidän sukupolvellemme? Tai ystävieni miehillä Heikillä ja Jukalla?

Ketään heistä en tuntenut hyvin, jokainen kuitenkin jakoi vuosikymmeniä ikäisteni kanssa yhteistä elämää ja tulkintoja maailmasta. Minäkin saatoin luottaa Virtasen ja Anderssonin olevan olemassa siellä jossain humaaneine, humoristisine ja suhteellisuustajuisine elämänviisauksineen, jos joillakin meistä nuoremmista alkoi ”mopo keulia”.

Tiesin, minkälaisista kokemuksista näiden miesten ajatukset olivat rakentuneet. He olivat kohdanneet Suomen, jossa mikään ei ollut helppoa – sodan ja sodanjälkeisen maailman. Kun tuo sukupolvi kokemuksineen häviää, niin maailma ei todellakaan ole enää sama. Nyt tuntuu, että se aika on taas vähän lähempänä.

Kun Jukka ja Heikki – jo oman sukupolveni miehet – yllättäen poistuivat joukkueistamme, niin en voinut välttyä ajattelemasta, että he olivat sillanrakentajia Virtasen ja Anderssonin sekä meitä nuorempien sukupolvien välillä. Surullista, etteivät he ole enää jakamassa kokemuksiaan ja tietämystään, josta olisi ollut niin paljon iloa niin monille ja niin pitkään. Ehdimmekö me enää pysähtyä miettimään itsellemme läheistenkään ihmisten merkitystä tässä jatkuvasti uusia ärsykkeitä tarjoavassa ajassamme?

Liikuttavana ikämiehenä identifioin itsenikin eri sukupolvien välisten siltojen rakentajaksi. Alla viime aikoina tekemiäni fb-postauksia, joissa tätäkin teemaa sivusin mm. kehottamalla meitä ikämiehiä tekemään oman asuinalueemme liikkumisoppaita myös nuorempien iloksi.

Muuten alkusyksy on ollut otsikon mukaisesti sekavaa myös liikkumisen ja liikkumisen edistämisen sektorilla. Elonkorjuuta, vaeltelua, pikkasen palloilua ja juoksua, mutta myös seikkailukasvatuksen edistämistä, liikkumispelin rakentelua ja liikunnanmuutoksen pohdiskelua (https://www.miksiliikun.fi/2019/10/01/liikunnanmuutos1-0/). Liikkumisiin!

24.9.2019

Mielenkiintoista muuten se, että ihmisiä aina kehotetaan muuttumaan, mutta ilmastonmuutos on negatiivinen asia. Kumpi liikunnanmuutos sitten olisi? (https://www.facebook.com/miksi.liikun/posts/2135424806762513)

4.9.2019

Olen totaniinku onnellinen… Rajakylän uudistettu liikuntapuisto on avattu. Kiitos Vantaan kaupunki! Nyt sitten vaan liikkumaan tai vaikka laulamaan. (https://www.facebook.com/miksi.liikun/posts/2121995164772144)

3.9.2019

Kuvat eivät kerro tuhatta sanaa, mutta niiden avulla on hyvä toteuttaa ainakin tuhat liikettä tuolla uudistetulla kentällä. Vai onko se liikuntapuisto vai sittenkin (ur)heilupuisto – vai joku muu? Käytä mitä nimeä haluat, kunhan käytät. Tässä vähän kuvia kentältä, jonka vieressä on vielä skeittipuisto, rantalentiskenttä, kuntoilutelineet, kaukalofutis, matonpesupaikka ja kivenheiton päässä salibandy-, sulkapallo- ja tennishallit sekä kahden koulun liikuntasalit. Puhumattakaan luontoreiteistä, joilla voi kävellä, hiihtää ja pyöräillä vaikka Sipoon korpeen tai Helsingin Vanhaankaupunkiin. Ja takaisin… (https://www.facebook.com/miksi.liikun/posts/2121083601529967)

1.9.2019

Eka (juoksu)lenkki takana. Onneksi oli lämmintä, ikämiehenkin jalat sulivat kestämään väistämättömän kivun. Ymmärrän lämpimiä ilmoja kaipaavia yleisurheilijoita. Innostuneena asetin itselleni (huimia) tavoitteita ensi kesäksi. Jos ne eivät toteudu, niin videoilla planBt.. (https://www.facebook.com/miksi.liikun/posts/2120022511636076)

30.8.2019

Soveltavaa liikuntaa kokemuksellisesti. Mitä se tarkoittaa? Tässä esimerkki: viime viikolla opetin sitä OBF:n KKO-kurssilla. Yleensä ohjaajat käyttävät kokemuksellista oppimista ja harjoitteita niin, että pistävät ohjattavansa tekemään erilaisia asioita, joista he sitten saavat erilaisia kokemuksia. Soveltava liikunta perustuu itse asiassa juuri tähän samaan ideaan. Kehitetään uusia ja muokataan vanhoista liikuntamuodoista soveltavia liikkumistapoja. Usein teen itsekin niin.

Viime postaukseeni liitin viime vuoden osallistujien palautteet kurssipäivästä, jossa ryhmät saivat tehtäväkseen kehittää/soveltaa erilaisia harjoitteita/tehtäviä, joiden tavoitteena oli ensisijaisesti ”tuottaa” tietynlaisia kokemuksia. Se onnistuikin loistavasti.
Tänä vuonna käänsin homman päälaelleen eli annoin ryhmille tehtäviä, joissa heidän piti löytää roolihahmonsa kanssa erilaisia kokemuksia samasta tekemisestä. Minun mielestäni tämä oli vielä opettavaisempaa (tosin en vielä ole saanut palautteita) ja ainakin minä olin varma, että todella moni oppi jotain aivan uutta itsestään ja ohjaamisestaan. Mitä sitten teimme? Juoksimme uudestaan ja uudestaan 30 metrin pituista matkaa viivalta viivalle…
Tiia Kantasen liikuntapedagogiikan pro gradussa ”Kokemuksellista liikuntaa – kokemuksellisuuden hyödyntäminen soveltavan liikunnan opetuksessa oppilaan voimaantumisen näkökulmasta” lisää aiheesta. Vahva suositus, vaikka itse olenkin jäävi arvioimaan gradun tekijän tekemiä ”asiantuntija- ja käsitevalintoja”… (https://jyx.jyu.fi/…/64094/URN%3ANBN%3Afi%3Ajyu-20190522269…)

23.8.2019

Liiku ilmastoahdistusta ja ilmastonmuutosta vastaan. Tämä tuli mieleeni, sillä lähdemme juuri Iin ilmastoareenaan kuulemaan mm. puoluepamppujen mietteitä ilmastoasioista. Bongasin myös 55-vuotiaan Erkki Kylmäsen itsekriittisen kolumnin Hesarista tästä aiheesta. Sanomisen tarve pakotti sitten tällaisen jutun ilmoille:
Me ikämiehet olemme jo lentäneet ja autoilleet tarpeeksi. Hävetkäämme. Tehkäämme asialle jotain, jotta saisimme omatuntomme puhtaammaksi. Älkäämme olko urpoja, jotka selittelemme menneitä tekojamme ja kun riittävästi selittelemme, emme edes muuta nykyistä käyttäytymistämme. Surkeaa.
Liiku siis kaikki mahdolliset matkasi äläkä hyppää autoon ainakaan liikkuaksesi jossain muualla, kun voit aivan hyvin liikkua kotiovelta käsin. Kuka muu muka voisi näyttää esimerkkiä tuleville sukupolville kuin juuri sinä? Vähän vastuuta ja kovaluonteisuutta, pliis!
Jos nyt kuitenkin haluat nauttia, niin nauti maailman pelastamisesta tai muiden vetämisestä mukaan hyvään hankkeeseen. Maailman parhaaseen. Voit myös kilpailla itsesi ja muiden kanssa. Ei ole häpeä voittaa kilpailua, jossa palkintona on maapallo. Valmenna läheisesi ja kaverisi tähän samaan hankkeeseen. Samalla selätät kestävyysvajeen, kun palvelutarpeesi vähenevät etkä joudu toisten tuen armoille.
Eipä tässä oikeastaan muuta olisikaan, jos sinä vain tekisit oman osasi… Minä olen muuten yrittänyt liikkua mahdollisimman paljon suoraan kotiovelta. Kun sitten huomasin, etteivät kaikki naapurini tunnekaan yhtä hyvin naapurustomme liikkumispaikkoja, niin päätin sitten kirjoittaa tällaisen oppaan. Rajakylä – liikkujan paratiisi (https://www.miksiliikun.fi/…/…/rajakyla-liikkujan-paratiisi/).
Eiköhän me liikkuvat miehet tehdä tällaisia – tai omanlaisiamme – liikkumisoppaita vähemmän liikkuville kavereillemme, ystävillemme, lapsillemme, naapureillemme ympäri Suomen. Olisi kiva nähdä erilaisia versioita. Sellaisia, joissa kerrotaan marjapaikoista, lintujen bongauspaikoista, kiintorasteista, näköalapaikoista, laavuista ja muista liikkumaan innostavista kohteista. Itsekriittinen puhekin on tärkeää, mutta kyllä positiivinen tekeminen on parempaa…
jk. Rajakylässä ja monessa muussakin paikassa voi liikkua erinomaisesti. Kaikkialla ei valitettavasti ole näin hyviä naapureita, vaikka ei se naapuriyhteisöllisyyskään synny ilman yhdessä tekemistä. https://www.vantaansanomat.fi/…/793078-rajakylassa-on-naapu…

20.8.2019

Kesän some-paasto pidetty. Kylläpä puhdisti. Kesän liikuttavista ajatuksista voit lukea blogistani (https://www.miksiliikun.fi/2019/08/19/liikuttavia-ajatuksia-kesa-2019/),  jossa mm. kerron miten ”Jumppaa hampaat, kanna veet – liikuntapolitiikkaankin vaikutuksen teet”. Kerron siis arkiliikkumisesta mummonmökkiolosuhteissa, mutta myös siitä, miten itseään voi yrittää parantaa jumppaamalla, ”Eigaamalla”. Saat myös tietää, miten selviää urheilu-uran lopettamisesta ja minkälaista oli alkuvuoden liikkumiseni. Vähän on pakko kommentoida kuumana käyvää Veikkauskeskusteluakin. Olisi kyllä hyvä, että puhuttaisiin enemmän siitä, miten tärkeää liikunta, kulttuuri, nuorisotyö ja tiede ovat meille suomalaisille. Kannattaako niiden rahoitusta – mielestäni aivan liian pientä – sitoa epäeettisesti toimivan rahapeliyhtiön voittoihin? Veikkauksen käyttöhän tähän tarkoitukseen vertautuu dopingiin, siinä liikutaan ”harmaalla alueella”. Liikuttava ikämieskin harmaantuu, mutta se on ihan rehtiä harmaantumista…

12.6.2019

Liikuttava ikämies oli eilen ilmastonmuutostalkoissa liikkumassa. Rajakylän pientaloyhdistys järjesti jättipalsamin kitkentätalkoot. Mukavaa, hyödyllistä ja aika raskastakin liikuntaa. Porukkaakin oli runsaasti – se oli myös geokätkeilijöitten kohteena. Toimijuuskokemuksia kaikille.. (https://www.facebook.com/miksi.liikun/posts/2068799653425029)

28.5.2019

Kun nyt monet postaavat uuden aikuisväestön vapaaehtoistoimintatutkimuksen tuloksia, niin monia kiinnostanee tietää, minkälaista se vapaaehtoistoiminta oikeasti on. Seuraavassa kuvasarjassa omat vapaaehtoistoimintakokemukseni viime päiviltä: avustajana Euroopan plastiikkakirurgien kongressissa Finlandia-talossa, Wanhalla ja Klippanilla. Vaalitoimitsijana Vantaan Rajakylässä. Asiantuntijana MM-kultajuhlassa Kaisaniemessä HSTV:ssä.

Kyllä kannatti, vaikka vain ruokapalkalla. Iloa olin tuottamassa sinänsä vakaviin asioihin. Kongressissa vastasin mm. siitä, että osallistujat saivat nauttia Vivace-kuoron esityksestä, saivat paikkansa juhlasalissa, uskaltautuivat saunaan ja uimaan ja rohkenivat opetella suomalaista tangoa. Vähän jäi parannettavaakin: kukaan ei lähtenyt humppaamaan, vaikka (koska) näytimme mallia.

Vaalipäivä oli oikeasti hauska tapahtuma hyvän porukan kanssa, joita erilaisista poliittisista näkemyksistä huolimatta yhdisti vapaaehtoinen kansalaisaktiivisuus – ja Leijonien vilpitön kannustus (sekä naisten että miesten). Kaisaniemessä ihmettelin niitä hyvin monenlaisia suomalaisia, joita ”Mörkö-joukkue” kiinnosti niin paljon, että tulivat paikalle heitä katsomaan ja kannustamaan. Ja juhlimaan heidän kanssaan.

Vähän oli tyhmää yrittää selittää, mitä tämä heille jokaiselle merkitsee, kun se varmaan merkitsi jokaiselle vähän eri asiaa. Ja huomenna ehkä jotain muuta. Ymmärrämme kokemustemme merkitykset vasta myöhemmin, kuten pelaajatkin viisaasti medialle kertoivat. Vapaaehtoistoiminta kuitenkin kannattaa aina, on ainakin yksi yhteinen tulkintani. (https://www.facebook.com/miksi.liikun/posts/2058874717750856)

24.5.2019

Kun nyt meni tanssin puolelle, niin jatketaan tässä puhetta tanssista yhdessä Leila Ketolan ja Saana Sassalin kanssa (https://www.facebook.com/miksi.liikun/posts/2056070124697982)

23.5.2019 (2015)

Tätä et nähnyt urkkiruudussa, mutta näet heinäkuussa. Ekat yhteistreenit Sonera-stadionilla World teamin kanssa. Silloin rytmit ovat täydellisiä… Lopullisessa versiossa on yli 2000 osallistujaa ja taisi olla yli 30 maastakin. https://www.facebook.com/miksi.liikun/videos/1439147529723581/

20.5.2019

Ikämiestä on taas liikutettu. Mia Makaroffin kantaesitys “Huomennakin” Vivacen juniori- ja nuorisokuoron esittämänä. Videossa pikku pätkä teoksesta, josta kuoro tekee YouTube-videon. Isona tavoitteena pelastaa Itämeri – tänäänkin osa konsertin tuotoista osoitettiin HY:n Itämeren tutkimukseen. (https://www.facebook.com/miksi.liikun/videos/2053924578245870/). jk. Tästä laulusta ilmestyy syksyllä 2019 upea video…

18.5.2019

Olin näköjään “liikuttava ikämies” jo kolme vuotta sitten… (https://www.facebook.com/miksi.liikun/posts/2052139261757735)

15.5.2019

Kokkosen Jouko pohdiskeli blogissaan LTS:n nettisivuilla Tilastokeskuksen vapaa-aikatutkimuksen valtavaa aineistoa lähinnä eri liikuntalajien harrastuksissa tapahtuneiden muutosten suhteen. Tarkoitukseni on ”kammata” tuota aineistoa vielä moneen kertaan, mutta pakko on nostaa Joukosta poiketen tutkimuksen ikäviä tuloksia (Joukohan nosti esiin enemmän positiivisia asioita – ehkä se kertoo meistä ihmisinäkin jotain).

Kyllähän se pysäyttävin tulos löytyy näistä kokonaisliikuntamääristä, jotka ovat menossa todella ikävään suuntaan. Tässä prosenttiluvut koskevat kesällä tapahtuvaa liikuntaa, mutta talven osalta trendit ovat samat. Lähes joka päivä liikkuu vain 32 prosenttia ja käytännössä ei lainkaan liikkuvia on 12 prosenttia. Pudotus vuodesta 2002 on ollut 13 prosenttia päivittäin liikkuvissa. Surkein tilanne on 20-54 –vuotiaissa, joiden ikäryhmissä päivittäin liikkuvia on vain 20-26 prosentin välissä. Pudotusta 15 vuoden aikana on tullut ikäryhmästä riippuen 13-21 prosenttiin. Kyllähän tämän pitäisi pysäyttää meidät kaikki vai olemmeko jo pysähtyneet?

Liikkuvat ikämiehet ja –naiset muuten liikkuvat selvästi enemmän kuin nuoremmat kanssaliikkujansa, sillä 55-64 –vuotiaissa lähes joka päivä liikkuvia on 33 prosenttia, 65-74 –vuotiaissa jo 40 prosenttia (näissäkin toki pudotusta vuoteen 2002), mutta yli 75-vuotiaissa peräti 57 prosenttia ja se on enemmän kuin aiemmin. Se, mistä nämä luvut ja muutokset liikkumisessa johtuvat palaan tosiaan myöhemmin blogeissani ja artikkeleissani.

Kommentoin kuitenkin lyhyesti Joukon blogissaan esittämää kysymystä: ”Mitä Tilastokeskuksen lukujen perusteella voi päätellä mahdollisuuksista vaikuttaa liikunta-aktiivisuuteen?”, johon hän antoi myös vastauksen:”Ainakin sen, että liikunta kiinnittyy suurimmalla osalla kotiin ja lähiympäristöön. Koteihin on paha mennä neuvomaan liikuntaa, ellei sinne erikseen pyydetä. Sen sijaan elinympäristön muokkaaminen liikuntaan houkuttelevaksi ja mahdollistavaksi on käytössä keinona, jota ei ole hyödynnetty likikään täydessä mitassa.”

Itse olisin hiukan eri mieltä, sillä vapaa-aikatutkimuksestakin huomaamme (olin sen ohjausryhmässä), että juuri sinne kotiin ovat muut vapaa-ajan harrasteet juuri menneet älypuhelinten, netin, somen, tietokonepelien jne. kautta – ja ne ovat tässä kilpailussa voittajia. Jos minä olisin vaikkapa LTS:n toimihenkilö tai päättäjä, niin käyttäisin sen loistavia tietoresursseja aivan eri tavoin kuin nyt siihen, että tavalliset ihan netin päässä ja älypuhelin kourassaan olevat ihmiset tavoitettaisiin ja aktivoitaisiin. Ei siihen mitään lupiakaan tarvita, kun omaa osaamista markkinoidaan kuluttajille (sitähän Jouko omalta osaltaan ansiokkaasti tekeekin).

Elinympäristöjen aktivoivaa merkitystä en myöskään pidä tänä päivänä elintärkeänä, koska liikuntapaikat ja väylät ovat koko ajan parantuneet ja silti arkiliikunta vähenee. Kyllä suurempi syy on siinä, ettei liikkumiskokemuksia pidetä riittävän merkityksellisinä eikä liikkumista nähdä osana arkea ja sosiaalisia suhteita. En tietenkään väitä, että tämän asiantilan muuttaminen olisi helppo tehtävä. Ensimmäinen asiahan olisin, että me liikuntaihmiset edes aidosti ottaisimme tosissamme tämän katastrofaalisen tilanteen. Saa nähdä, mitä hallitusneuvotteluissa asiasta päätetään vai päätetäänkö mitään… (https://www.lts.fi/…/mita-tilastokeskuksen-vapaa-aikatutkim…) (https://www.facebook.com/miksi.liikun/posts/2050191335285861)

11.5.2019

“Ain laulain (vapaaehtois)työtä tee!” Tässä mallia mokkapalasulkeistraumoista kärsiville – vapaaehtoistoiminta voi olla oikeasti mahtava kokemus. Kiitos taas Vivace-kuorolaiset upeasta kukkafestarista! Suositus kaikille: kevätkonsertti Hakunilan kirkossa 20.5. klo 19.00, teemana meri ja Itämeren suojelu. Vivace-kamarikuoro (edustusjoukkue) on nähtävissä ja kuultavissa Oodissa 2.6. klo 14.00 ja Tampereen Sävelessä 6.6. – fanit mukaan… (https://www.facebook.com/miksi.liikun/videos/2047539845551010/)

10.5.2019

Talven ylläpito olisi muuten tällaista, mutta kun tuo ilmastonmuutos on lyhentänyt talvia, niin pelkkä videokuva riittänee. Me liikuttavat ikämiehet tosin olemme ennenkin hiihtäneet kouluun kesät ja talvet… (https://www.facebook.com/miksi.liikun/videos/2045427945762200/)

9.5.2019

Muutama päivä sitten kirjoitin, että tanssi, laulu ja liikunta ovat tällaisen Liikuttavan Ikämiehen sydäntä lähellä. Katselin Tilastokeskuksen upouuden vapaa-aikatilaston (2017 kerätty) tuloksia ja yllätyin. Tiesittekö, että suomalaisista vain viisi prosenttia harrastaa laulua? Eläkeläiset (6%) ja työttömät (5%) muuten laulavat enemmän kuin työntekijät (2%) ja alemmat  toimihenkilöt (3%). Laulun harrastamisessa ei ole tapahtunut kovin suuria muutoksia vuoden 2002 jälkeen.

Sen sijaan tanssin harrastamisen muutos on murheellista luettavaa, sillä vuodesta 2002 vuoteen 2017 (pari)tanssin harrastus on tippunut 28 prosentista kahdeksaan prosenttiin. Eläkeläiset ovat selvästi eniten paritanssia harrastava ryhmä 14 prosentilla. Eläkeläiset ovat yllättäen myös aktiivisimpia käymään tanssiesityksissä.

Uskaltaako liikunnasta puhuakaan? Vuodesta 2002 vuoteen 2017 päivittäin liikkuvien osuus on tippunut 11 prosenttia ollen nyt 26,5 prosenttia. Vielä 1991 se oli 42 prosenttia. Jos lasketaan noin kerran viikossa liikkuvat liikkumattomiin, niin nyt heitä on peräti 39 prosenttia, kun 2002 heitä oli noin 30 prosenttia. Jos jotain hyvää löytyisi, niin ehkä se, että yli 2-4 kertaa viikossa liikkuvien osuus on minimaalisesti lisääntynyt vuosien varrella. Sekin on tosin pois lähes joka päivä liikkuvista.

Entäs ikämiehet ja –naiset, miten he liikkuvat? Päivittäin (kesällä) liikkuvien määrät  ovat 55-64 –vuotiaiden ryhmässä melkein samat kuin koko väestössä, mutta eläkeläisten eli 65-74 –vuotiaiden ja varsinkin yli 75-vuotiaiden päivittäinen liikkuminen on huomattavasti suurempaa kuin muulla väestöllä. Ennen jatkosotaa syntyneet ovat ylivertaisia, sillä heistä 57 prosenttia liikkuu päivittäin, kun nuorilla eläkeläisillä luku on 40 prosenttia. Sekin selvästi enemmän kuin koko väestössä.

Mitä Liikuttava Ikämies tästä oppii? Meidän ”ikäihmisten” olisi tosiaankin syytä näyttää esimerkkiä nuoremmillemme sekä tanssimisen että liikkumisen suhteen – ja olisi lisättävä liikkumista itsekin, jotta pärjäämme vanhemmillemme.

Laulusta, tanssista ja liikkumisesta sitten puhumme tänä iltana Alfa-TV:ssä klo 19.00 alkaen. (uusinta 12.5. klo 21.00). https://www.facebook.com/miksi.liikun/posts/2046240059014322

3.5.2019

Liikuttava Ikämies sai kutsun Alfa-Studion Senioriseisakkeeseen eli tunnin TV-ohjelmaan ensi  torstaina 9.5. klo 19.00 (kanava 15). Mukana ovat tangokuningatar  ja sairaanhoitaja Saana Sassali, tanssinopettaja ja fysioterapeutti Leila Ketola sekä liikuntasosiologi  ja kokemusvalmentaja  Arto Tiihonen (”Liikuttava Ikämies”). Senioriliikkeen puheenjohtaja ja kansanedustaja Kimmo Kiljunen juontaa.

Ohjelmassa puhutaan niin laulusta, tanssista kuin liikkumisestakin hyvinvoinnin tuottajina. Liikuttava Ikämieshän tietysti kannattaa kaikkia edellä mainittuja  lähes tasapuolisesti ja ainakin lämpimästi sekä intohimoisesti, ihmisen elämässä nämä kaikki ovat – tai voivat olla –  monin tavoin merkityksellisiä kokemuksia.

Hyvinvoinnin näkökulmasta näillä on yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia. Terveyshyödyt saattavat olla hyvinkin erilaisia. Liikkumisen terveyshyodyistähän on paljon tietoa, mutta kulttuurin eli tässä tapauksessa laulamisen ja tanssimisen (jota voi toki pitää liikuntanakin) osalta tutkimusta on tehty vasta vähänlaisesti.

Itse käsitän nämä kaikki merkitykselliseksi toiminnoiksi, joilla on yksilöllisiä, yhteisöllisiä, yhteiskunnallisia ja kulttuurisia vaikutuksia. Jos ihminen liikkuu, tanssii tai laulaa, niin nämä vaikutukset ovat yleensä erittäin positiivisia joka tasolla. Ongelma tai haaste on se, miten saada ihmiset laulamaan, tanssimaan ja liikkumaan, sillä tiedämmehän hyvin, että monet meistä pelkäävät, vieroksuvat tai jopa inhoavat näistä yhtä tai jopa kaikkia.

Liikuttava Ikämies on monen muun tavoin kokeillut niin tanssia kuin lauluakin liikkumisen ja urheilemisen lisäksi. Minulla on ollut myös mahdollisuus tutkia ja pohtia näitä kaikkia niin erilaisissa hankkeissa kuin omissa kirjoituksissanikin. Muutamat näistä voisivat kiinnostaa muitakin ”liikuttavia ikämiehiä tai –naisia”.

Aloitetaan vaikkapa tästä opetus- ja kulttuuriministeriön Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointiatoimintaohjelmasta, jossa sain olla mukana. Hanna-Liisa Liikasen luotsaama työryhmä sai aikaan tämän (http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75612/OPM1.pdf?sequence=1&isAllowed=y).

Sen oheistyönä kirjoitimme  kulttuuripolitiikasta väitelleen YTT Esa Pirneksen kanssa useammankin tekstin, joissa pohdimme liikunnan ja kulttuurin yhtäläisyyksiä ja eroja. Tästä Hyvinvointia liikunnasta ja kulttuurista, Käsitteiden, kokemusten ja vastuiden uusia tulkintoja  (http://www.kasvatus-ja-aika.fi/site/?lan=1&page_id=275) pääsee näihin pohdintoihimme.

Ilman kohdallisia käsitteitä emme ymmärrä toisiamme ja jotkut jopa saattavat nähdä taiteen ja kulttuurin liikunnalle  ja urheilulle vastakkaisena. Minun on vaikea nähdä toista parempana kuin toista, mutta selvää on, että keskeistä on se, miksi me laulamme, tanssimme tai liikumme/urheilemme. Ikäihmisillä ja nuoremmillakin on myös yhtäläisesti traumoja niin koulujen laulukokeista kuin hiihtokilpailuistakin. Pedagogiikka ei aiempina vuosikymmeninä ollut kaikkein kannustavinta. Jos kykenee perustelemaan itselleen, miksi liikkuu, laulaa tai tanssii, niin voi ylittää nuo huonot kokemuksetkin.

Ei se ole ollut ”liikuttavalle ikämiehellekään” helppoa uskaltautua tanssimaan tai voimistelemaan eikä aina liikkumaankaan. Laulamisen olen rajoittanut illanviettoihin, kylpyhuoneisiin ja yksinäisiin automatkoihin. Vaikka uskonkin, että kaikki oppivat laulamaan jollakin tavoin, niin nautin mielelläni pelkästään siitä, että saan olla vapaaehtoisena tukemassa vaimoni, tyttäreni, vävyni ja pojantyttäreni kuoroharrastusta.

Tanssin ja voimistelun harrastajien joukko on varsin naisvaltainen, siksi miesten olisi oltava rohkeita uskaltautuakseen samoille harjoitus- tai esityssaleille. Seuraavissa artikkeleissani/blogeissani pohdinkin asiaa sekä henkilökohtaisesti että hiukan yleisemminkin. Miksi mies käy ryhmäliikunnassa? (http://omaliikunta.fi/asiantuntijat/miksi-mies-kay-ryhmaliikunnassa)  yrittää rohkaista miehiä näihin miehille erittäin hyvin sopiviin harrastuksiin. Miten minusta tulisi (seniori)tanssija? –artikkelissa kertaan omaa tanssihistoriaani ja tekijöitä, jotka estävät ja edistävät tanssin harrastamista. (Tiihonen_senioritanssi)

Tanssin lajeja on joka lähtöön. Ryhmäliikunnassa liikutaan musiikin tahdissa, mutta päätavoite on yleensä kunnon kohottamisessa. Senioritanssissa taas tanssitaan helpotetusti erilaisia pari- ja ryhmätansseja. Seuraavasssa jutussa kerron joukkuevoimistelusta, jossa ideana on rakentaa tanssillinen ja voimistelullinen koreografia, jota esitetään joskus suurillekin yleisöille. Voimistelemaan Gymnaestradan viitoittamalla tiellä  (http://www.miksiliikun.fi/2015/07/24/voimistelemaan-gymnaestradan-viitoittamalla-tiella/).

Liikkuminen ja urheileminen ovat nekin monille yllättävän vaikeasti lähestyttäviä asioita. Tähän liittyen tuottamani materiaalimäärä on niin valtaisa, että tuntuu raskaalta valita vain joku esimerkki. Mutta otan kuitenkin esimerkiksi itselleni ehkä  tärkeimmät liikunta- tai urheilumuodot eli hiihtämisen ja jalkapalloilemisen.

Ensimmäiseksi pohdin Onko jalkapallo suositeltavaa ikämiehelle? Liikaa kilpailua ja kipua vai merkityksellisempää ja toimintakykyisempää elämää? (http://www.miksiliikun.fi/wp-content/uploads/2015/10/Onko-jalkapallo-suositeltavaa-ik%C3%A4miehelle.pdf), vaikka jutusta saa kovin kalpean kuvan jalkapallon merkityksestä minulle. Ymmärrän kuitenkin, että kysymys on monille tärkeä. Toisessa jutussa kerron Miksi hiihdän (https://www.miksiliikun.fi/2018/04/03/miksi-hiihdan/).

Luulisin, että noista jutuista löytyy aineksia monenlaisiin keskusteluihin ja perusteluihin, joiden avulla uskaltautuu lähtemään vaikkapa tanssikurssille, yhteislaulutapahtumaan tai minkä tahansa liikuntalajin pariin. Korostan kokemusten tärkeyttä – tutkimuskaan ei voi tuottaa riittävästi tiedollisia perusteita, vaikka ne kaikki olisivat positiivisia.

Itse en korostaisi liikaa terveys- tai hyvinvointivaikutuksia minkään edellä mainittujen kohdalla, vaikka niitä tutkitusti paljon onkin. Pitkä ikäkään ei liene paras mahdollinen argumentti sen enempää liikunnan kuin kulttuuriharrastustenkaan suhteen. Ainakin, jos pitkästä iästä tulee kiistakapula, jonka perusteella näitä harrastuksia asetetaan paremmuusjärjestykseen (https://www.miksiliikun.fi/2018/01/12/kulttuuri-pidentaa-ikaa-mutta-onko-se-kulttuurin-ainut-tehtava/).

Kun mietin omia kokemuksiani, niin minun on aika vaikea erottaa jalkapalloa tanssimisesta tai laulamista hiihtämisestä. Samanlaisia kokemuksia saan näistä kaikista. Kysehän on tekemisen mielestä ja merkityksestä ja niiden rajanahan on lopulta vain mielikuvitus.

28.4.2019

Pyöräilysääntöjä mietin. Tiesittekö, miten pyöräily- ja kävelykiertoliittymässä toimitaan? Jos et, niin katso kuvia. Onko muuten muualla tällaisia kuin meillä täällä Rajakylässä Maratontien ja Länsimäentien kohdatessa toisensa oikein kahden ympyrän avulla. Ja pitäiskö älypuhelinten käyttöä kävellessä rajoittaa? Matkalla Helsinki cityyn meinasin törmätä kolmeen ihmiseen, jotka kaikki käyttivät aktiivisesti kännykkäänsä kävellessään kevyen liikenteen väylillä joko keskellä sitä tai loikkien suoraan merkitylle pyöräväylälle eteeni, kun bisnespuhelu vei kaiken huomion. Tälle viimeiselle ehdin vain huudahtaa varoituksen niin yllättävä oli kolmikymppisen miehen ”peliliike”. Siitähän sain sitten aggressiivisen huutoryöpyn niskaani. Minun vikanihan se tietysti oli, että hän rikkoi sääntöjä. ”Ei ole pakko huutaa, vaikka tällä tavalla kävelenkin…” Ei niin, olisin vain voinut ajaa päälle. Huuto nimittäin pelasti hänet törmäykseltä. Älypuhelimia ei kuitenkaan saa vastustaa. Mutta voisiko sen vanhan säännön saada takaisin, että kevyen liikenteen väylillä käytettäisiin sitä oikeata reunaa?  (https://www.facebook.com/miksi.liikun/posts/2039708139667514)

19.4.2019

Uusimmasta Tilastokeskuksen vapaa-aikatutkimuksesta ensimmäisiä tietoja liikkumisen muutoksista. Liikuttajille riittää töitä… (https://www.facebook.com/miksi.liikun/posts/2034224260215902). jk. tästä muuten tulossa paljonkin lisätietoa myöhemmin…

12.4.2019

En millään jaksanut katsoa eilistä vaalitenttiä kuin muutaman minuutin. Kuvittelevatko fiksut puoluejohtajat, että suomalaiset ovat joidenkin lahkojohtajien lähes uskonnollisten ”tuopuoleisesta” (vaalien jälkeisestä) paratiisista antamien naurettavien lupausten johdateltavissa? Yhteishuutaminenkin viittasi johonkin uskonnolliseen tilaisuuteen, jossa rationaalisuutta yritettiin manata pois tästä “johtavien henkien” huoneesta. Uskonnollisuutta kuvastanee sekin, että menemme suorittamaan äänestysrituaalien uurnille rukoillen, että meidän ”seurakuntamme” voittaa päätöksentekovallan. Olisi kuitenkin pitänyt jaksaa, sillä joku sanoi, että tentissä olisi pitänyt puhua jotakin myös liikunnasta ja urheilusta. Nyt en tiedä.

Itse kuitenkin jatkoin blogissani täällä fb:ssä aloittamaani kommentointia olympiakomitean vaalinalusehdotuksesta koskien 5000 urheiluseuratyöntekijää. Pohdin ehdotuksen rahoitusta ja vähän muutakin toteutusta. Jos liikkumattomuuden ehkäisy kiinnostaa, kannattanee lukaista… Minä lähden nyt katsomaan ”Aikkua”.(https://www.miksiliikun.fi/…/liikuntapoliittinen-selvantek…/)

10.4.2019

Ehdotin pari päivää sitten ihmisille hoitotahdon tekemistä, koska se on fiksu tapa vähentää turhia menoja ja se on myös itsen ja läheisten kannalta järkevää. Hoitotahdon tekeminen on kuitenkin ihmisille todella vaikea asia, vaikka hyödyt ovat melko kiistattomat. Hoitotahto on mielestäni myös hyvä syy liikkumisen lisäämiseen ja vastaa siis tämän fb-sivunkin kysymykseen: miksi liikun? Ajatuksenanihan on, että tieto siitä, etten voi/halua turvautua turhiin lääkkeisiin, tarpeettomaan tehohoitoon enkä läheisteni itsekkääseen rasittamiseen, johtaa samalla siihen, että pidän itsestäni ja kunnostani parempaa huolta. Se on positiivinen velvollisuus, jonka olen itse itselleni asettanut. Toki olen huomannut, että itselle asetetut tavoitteet ja velvollisuudet, joihin itse lapsena kasvoin, eivät ole nykyään muodissa. Lähes kaikki haluaisivat elää ilman velvollisuuksia eikä ketään tulisi pakottaa mihinkään. Sosiologina en voi kuin ihmetellä asiaa, sillä oma valinnanvapaus kaikessa on ristiriitoja herättävä odotushorisontti, joka tekee ihmiset stressaantuneiksi, tyytymättömiksi ja kaikkia muita syyttäviksi. Esimerkkinä vaikkapa lääketieteellisin syin saattohoitoon siirrettävien vanhusten läheiset, joista iso osa vaatii hyödyttömän hoitamisen ja lääkitsemisen jatkamista. Parasta tietysti olisi, jos voisi valita itse itselleen sellaiset velvollisuudet, joista on suurta hyötyä myös muille. Hoitotahto on sellainen rationaalinen valinta. En silti usko, että kovin moni hoitotahtoa tekee, vaikka esimerkiksi oman sukupolveni noin 500 000 suomalaista voisivat vaikuttaa moniin muihinkin asioihin melko helposti, jos vain päättäisivät toimia toisin. Ja silti ymmärrän, että taikausko ja kuoleman tai sairauden pelko estää monia tekemästä tätä pientä ratkaisua. Entä jos meitä olisi paljon, tietäisimme siitä mainitsemani ”kansalaistalkoosovelluksen” kautta ja näin tukisimme toisiamme? Olisimmeko rohkeampia? (https://thl.fi/…/Hoito…/b64267af-e05d-4cbd-80c8-91c8109aebf3).

5.4.2019

Tämän päivän – ja talvenkin – hiihdot päätökseen loistavassa kevätsäässä. (https://www.facebook.com/miksi.liikun/videos/2026145501023778/)

26.3.2019

Ajankohtainen liikuntavinkki: tapasin tutun eduskuntavaaliehdokkaan ja lupasin jakaa hänen esitteitään iltalenkilläni, vaikka hän on eri vaalipiirissä ehdokkaana enkä ehkä äänestä samaa puoluettakaan. Kansanvallan puolesta!

26.3.2019

Miksi makaroni on käyrä?, Miksi taivas on sininen?, Miksi en laihdu?, Miksi liikun?, Ajassa liikuttavaa/miksi liikun… Tällaiset vastaukset sain googlelta, kun näpyttelin kenttään ”miksi”. Blogisivuni  ei siis päässyt ihan mitalisijoille, mutta kaksi pistesijaa tuli kuitenkin. Itse asiassa olin näppäilemässä kysymystä Miksi juoksen?  Syy tähän on mikkeliläisen kirjailijan Karo Hämäläisen uusi teos, jonka ajattelin tilata kirjastosta kuunneltavakseni.

Jostain arvostelusta luin, että Karo aloitti juoksemisen vasta 30-vuotiaana oltuaan sitä ennen ei-liikunnallinen nörtti. Kontrollifriikkinä hurahti sitten kunnolla juoksemiseen. Ensin maratoneja ja sitten ultrajuoksuja. Äänikirjassa kerrotaan monen tunnin ajan sitten siitä, miksi mies juoksee. Arvostelujen perusteella en ala arvioimaan sisältöä, joka lienee mielenkiintoinen.

Sen kuitenkin uskallan jo nyt sanoa, etten ole ainut mikkeliläislähtöinen mies, jota kiinnostavat liikkumisen syiden pohdiskelut. Arvelen myös, että Karo Hämäläinen – kenenkähän Hämäläisen poikia mahtaa olla? – on huomannut saman kuin minä eli että juoksemisen, saati liikkumisen, syyt ovat varsin moninaiset ja syvällisetkin. Tai  sitten me mikkeliläiset vaan olemme niin monisanaisia… Ks. video, jossa Karo kertoo juoksemisestaan (https://www.youtube.com/watch?v=K_dmT_N5uCM)

25.3.2019

Eilen otin pyörän esiin ja kävin kaupassa. Menomatka rankkaa, takaisin tuli kevyesti – vasta- ja myötätuuli, en kehittynyt 10 minuutissa. Opetin 8-vuotiaalle pesäpalloa, pingistä ja rullaluistelua. Käväisin pienellä iltalenkillä. Mikään ei ollut vaikeaa ja silti liikuin 110% teholla. Tai siis aktiivisuusmittarini näytti illalla: 110% tavoitteestani saavutettu. Kokemukseksi käännettynä tuo päivätavoitteeni tarkoittaa 1 tunti 13 minuuttia kevyttä hölkkää.  Ajattelin, että väestön yhä vähenevää liikkumista vastaan voi ikämies näillä viikonloppuni keinoilla taistella aika mielekkäästi.

24.3.2019

Legendaarinen liikkumistulos: 3.33,33. Läksin eilen kävelylenkille ja laitoin aktiivisuusmittarin päälle. Kun sammutin sen käveltyäni kuutisen kilometriä, haravoituani vähän pihaa, imuroituani ja luututtuani lattiat, huomasin pysäyttää mittarin. Siinä se oli: Hakulisen viidenkympin voittotulos Holmenkollenilta 1952.

8.3.2019

Aloitetaan tärkeimmästä: onnea kaikille tasa-arvoisille naisille ja ihmisille! Ehdotan, että me kaikki lähdemme nyt rauhassa hiihtelemään ja mietimme siellä luonnon keskellä, mitä mieltä maailman ja Suomen asioista nyt pitäisi olla. Jos hiihtäminen ei innosta, niin kokosin nojatuolista maailmaa tarkkaileville ”kirjan” hiihtämisen sosiologisoimisesta (https://www.miksiliikun.fi/…/hiihtelijan-kirja-2-hiihtamin…/)…

2.3.2019

Kivikossa on muuten loistava latu sekä pertsaan että luisteluun… (https://www.facebook.com/miksi.liikun/videos/2008234776148184/)

25.2.2019

Tässä tietoa kokemuksellisen oppimisen kurssien rakenteista. ..

(https://www.facebook.com/miksi.liikun/posts/2005643303073998?__xts__[0]=68.ARDUkdqKXPyLnTyeEy8wavVdW-sAWwf6W8taKtB_MZR0X2u9P-WDB8_EUQcasFD8zdqH412K8sKyNRCO7IPOaeZw8Y06vJKrNbkcwx4RC5I-okZUNYn00H94lNxZR6YzLAoTtpV8IKGuyrEukY55p22ssPd6pasv-r0m875-pQT1LrfDmY0AFf598crGAI721nlsGgCg2tjUUqZJdGtRr6xUlGSNpyQsVfgUind5tLvxNAHOIsBwF6w1an5T5I3FSbIK-pOZZgfuRlCuepFim3VMiqFpmiS0SqwCreCkwO2Hpu8jqP-BNyTnUdJH7SkzC3g6pPbruEezY1TQ2UpJHcLc9Q&__tn__=-R)

23.2.2019

Hiihdettiin eilen Lehtisen Ismon kanssa Kausalasta Kuusaalle, yhteensä sellaiset 40 kilsaa. Aika vaativat ladut hiihtäjälle, joka on tämän talven hiihtänyt perinteisellä tyylillä ja nyt joutui/pääsi peesaamaan Kalevan kierrokseen osallistuvan hyvin harjoitelleen luistelijan perässä 20 senttiä ylipitkillä Musti Jauhojärven testisuksilla. Metriäkään en silti vaihtaisi pois. Yksi hiihtämisen viehätyksestä on siinä, että aina on uutta opittavaa. Tänä talvena olen opetellut perinteisen tekniikan uusiksi vaihdettuani sauvani nykysääntöjen mukaisesti huomattavan paljon lyhyemmiksi kuin ennen. Puusuksiaika ja -tyyli on opeteltu uudelleen matkimalla Niskasen Iivoa ja muistelemalla Mäntyrannan Eeroa. Hiihto on nyt kokonaisvaltaisempaa ja monipuolisempaa kuin tasatyöntöä suosivilla pitkillä sauvoilla. Hyvä uudistus siis myös FIS:lta. Hiihto on siis palannut juurilleen eli on se siinä mielessä “perinnelaji”, kuten YLE uutisoikin. Siitä tulikin mieleeni, että tein lapsille joskus reilu kymmenen vuotta videoita, joissa näytin, miten “ennen vanhaan” hiihdettiin eli käytettiin myös 3-, 4- ja 5-vaiheista vuorohiihtoa. Muistaakseni oli myös 6-vaiheinen, mutta siitä minulla ei ole videokuvaa. Näissä videoissa minulla on kylläkin liian pitkät sauvat, joten tyylit ovat kaukana Mäntyrannan ja esimerkiksi isäni käyttämistä tyyleistä. Puusuksisukupolvihan käytti luontevasti näitä eri tyylejä, koska sauvaladut olivat huonoja ja latupohjatkin aika vaihtelevia. Minä en ole tainnut koskaan kilpailuissa käyttää näitä 3- tai 4-vaiheisia tyylejä kuin vähän vahingossa. Harjoittelulenkeillä kyllä vieläkin. Ne ovat teknisesti aika hauskoja ja sitä paitsi taloudellisiakin. Kokeilkaapa, jos ette ole niin innostuneita skiathlonista, pursuitista tai yhdistelmähiihdosta… Itse tosin tykkään sen monipuolisuudesta, mutta tuosta välinepaljoudesta en kyllä tykkää. (https://www.facebook.com/miksi.liikun/posts/2004477906523871)

21.2.2019

FB kysyy: mitä mietit? Ketä kiinnostaa, olisi ensimmäinen mieleen tuleva vastaus. Oikea vastaus on kuitenkin: hiihtämistä. Se on YLEn mukaan nykyään “perinnelaji” – kuuluisi kai museoon. Saman uutisen kriittinen sävy kaikkea sitä kohtaan, mitä hiihtäminen meille vanhemmille ikäluokille oli ja on, oli ilmeinen. Mediaa ja nuoria ei saisi kritisoida, mutta kyllä minä olen saanut lapset hiihtämään aika vanhoilla menetelmillä eli tekemällä retkiä luonnossa, jossa saa monenlaisia luontoelämyksiä, selviää yllättävän pitkistäkin matkoista, kun kohteena on laavu tai kahvila, oppii toimimaan yhdessä porukassa, jossa on monentasoisia hiihtäjiä ja voi olla hyödyksi muulle porukalle sytyttämällä nuotion tai vain tsemppaamalla muita. Samalla oppii myös hiihtämään. Blogissani tai hiihtelijän kirjassani paljon muitakin hiihtämisen kokemuksellisia merkityksiä. MM-kisavinkki: pyri hiihtämään yhtä monta tuntia kuin katsot niitä telkkarista! (https://www.miksiliikun.fi/…/hiihtelijan-kirja-1-helppohan…/).

JK. pidin some-paastoa, joten myöhästyneet kiitokset nimimerkkini synttärionnitteluista näin jälkikäteen!