Miksi liikun – miten liikutan

Blogieni yhtenä ideana on, että kertomalla miksi liikun, innostan muita liikkumaan. Kun kerron liikuntakokemuksistani ja niiden merkityksistä itselleni, niin toimin vertaisasiantuntijana muille liikkujille ja vähemmän liikkuville. Voi tuntua idealistiselta ja itsekin olen usein ihmetellyt tätä some-aikaamme, jossa kaiken tiedon pitäisi olla lyhyesti ja yksinkertaisesti esitettävissä – mieluiten kuvina tai videoklippeinä. Ei kai elämän tarkoitus ole tehdä tärkeistä asioista pinnallisia ja helposti ”tykättäviä”?

En silti vastusta erilaisten menetelmien käyttöä sen enempää tutkimuksessa, opetuksessa kuin ihmisiin vaikuttamisessakaan. Teimme esimerkiksi jo 1990-luvun vaihteessa multimediateoksen liikuntakulttuurin historiasta, jonka esitimme kolmen television ja videonauhurin avulla. Siinä oli tekstiä, kuvia, liikkuvaa kuvaa ja puhetta – upea musiikkikin. Jospa meillä olisi ollut tämän päivän tekniikka, niin voisimme esittää tuota teosta samalla TV-ruudulla, datatykillä tai tietokoneen näytöllä.

Miksi liikun on kysymys, johon vastausten tulee olla hyvin perusteltuja ja siksi usein pitkä teksti on videoklippejä parempi esitystapa. Vähättelemättä otsikkoni toista kysymystä eli tätä pedagogisempaa puolta, miten liikutan, niin siihen uudet informaatioalustat ovat sopivampia välineitä. Tänä syksynä olenkin kokenut vahvasti, miten digiaika on läsnä kaikessa, mitä teemme. Tämä blogini olkoon erinomainen esimerkki asiasta.

Käsitteillä liikuttamista

Edellisessä blogissani syyskuun lopussa kirjoitin liikuntakulttuurin käsitteistä (http://www.miksiliikun.fi/2014/09/28/kasittamatonta-vai-huonosti-kasitteellistettya/). Aiheesta tekemäni tutkimus oli juuri julkaistu (http://www.liikuntaneuvosto.fi/julkaisut/valtion_liikuntaneuvoston_julkaisusarja/liikuntakulttuurin_kasitteet_muuttuvat_ja_muuttavat.622.news), joten se oli ajankohtainen aihe – ja on sitä tietysti vielä pitkään tästä eteenkin päin. Aikaa tuosta on kulunut puolitoista kuukautta. Itse olen tainnut tässä välissä siirtynyt käsitteistä käytäntöihin. Blogiakaan en ole ehtinyt päivittää.

Blogien parissa olen tosin viihtynyt nytkin. Kyseessä ovat tulevat blogini Urheiluhallit oy:n www.omaliikunta.fi –sivun asiantuntijabloggarina. Otsikolla Liikuttaako – tohtori tulkitsee aion liikuttaa blogin lukijoita liikuntasosiologin asiantuntemuksellani. Erittäin kiinnostava hanke, joka myös kertoo blogimaailman monista mahdollisuuksista. Jollekin lukijakunnalle kirjoitetaan napakasti, toisille laveasti, kolmansia liikuttavat kuvat, neljänsiä videoblogit. Liikuttaakoblogi on napakan ilmaisun paikka.

Tavoitteeni Liikuttaako-blogissa voi tiivistää seuraavasti: ”Liikkumisen pitää liikuttaa meitä. Siitä pitää tulla merkityksellistä. Osa meistä tietää sen, mutta nekin, jotka liikkuvat jo paljon, voivat rikastuttaa liikunnan merkitysmaailmojaan. Omasta mielestään liian vähän liikkuvat tarvitsevat usein uusia liikuntakokemuksia, mutta etenkin uusia syitä, perusteluja ja merkityksiä liikkumiselleen.”

Liikuttamisen ajankohtaisia ilmiöitä

Liikuttaminen kiinnostaa laajasti. Ja vaikka vähän liikkuvia on aivan liikaa, niin jotkut kuitenkin liikkuvat hirmuisesti, puhutaan jopa liikuntabuumista. Itsekin olin keskustelemassa aiheesta radiossa (Yle Puheen iltapäivä, 29.10.2014: Liikuntabuumista: http://areena.yle.fi/radio/2413474). Yhdeksi kohuaiheeksi mediassa nousi lokakuussa myös fitness-urheilijoiden anoreksia, väärät ruokailutottumukset ja liikunta-addiktiot, jotka johtuvat ulkonäkökeskeisestä kulttuurista lajin piirissä.

Liikuntabuumi ei ainakaan vielä näy väestön liikuntakäyttäytymisen lisääntymisenä, vaikka uusia liikuntaharrastusmuotoja, -tuotteita ja –palveluita onkin nyt tarjolla ainakin niille, jotka ovat jo aiemmin olleet aktiivisia liikunnanharrastajia. Tarjonnan lisäämisellä on ollut tapana vaikuttaa myös kysyntään, joten toivoa sopii, että uusiakin harrastajia tulee mukaan. Uusia harrastajia toki tulee myös vanhoihin liikuntamuotoihin. Naisvoimistelun yli sata vuotta vanhasta historiasta ja muuttuneista käsitteistä lisää: Yle radio1/Yle Areena, 16.7.2014: Aristoteleen kantapää: http://areena.yle.fi/radio/2283698/).

Olen viime vuosina tutustunut henkilökohtaisestikin naisvoimisteluseurojen mahtavaan toimintaan. Harrastajia on muutaman vuoden ikäisistä varsin iäkkäisiin naisiin – ja paljon. Ryhmiä on joka puolella, koska mukana on todella sitoutuneita ohjaajia, valmentajia ja koreografeja, jotka tekevät lähes pyyteettömästi arvokasta työtään sydämen kutsumuksesta. Toki mukana on ammattivalmentajia ja maailman parhaitakin. Ja voimisteluliiton toiminnassa näkyy todella monipuolisesti koko voimistelun kenttä ja taso.

Tämä kaikki toteutui ihan konkreettisesti Voimistelugaala 2014 –tapahtumassa marraskuun 15. päivänä. Pienimmät taisivat olla 1-2 –vuotiaita karhunpentuja äitiensä ja isiensä kanssa ja vanhimmat yli 80-vuotiaita virkeitä senioreja. Koko mahtava gaala näkyy Ylen Areenassa http://areena.yle.fi/tv/2283637/ – kannattaa katsoa. Se oli liikuttavaa telkkarista nähtynäkin, vaikka itse osallistuminen oli tietysti vielä sykähdyttävämpää.

Koko voimisteleva maailma kohtaa toisensa heinäkuussa 2015 Helsingissä, kun arviolta 25000 voimistelun harrastajaa valtaa kaupungin Gymnaestrada-tapahtumassa (ks. Gymnaestrada 2015 esittelyvideot: http://www.gymnaestrada.fi/videot/).

Olemme muutaman ”miesaktiivin” kanssa yrittäneet saada mukaan lisää miehiä tähän mahtavaan toimintaan. Ainakin minä koen voimisteluesityksen ihan yhtä kiihottavana kuin vaikka futismatsin tai hiihtokilpailun – 110-prosenttista keskittymistä vaativana kokonaisvaltaisena kokemuksena. ”Jäämiehien” (OVO&KNV) voimistelugaalaesitys (http://youtu.be/87j9exfN5ww) tai Quu-miesten riehakas rocki (http://www.youtube.com/watch?v=yOP0IUbQT80) kertonevat paremmin kuin sanat, mistä on kysymys. Liikuttukaa miehet!!!

Kokemuksellista liikuttamista

Oma liikkumiseni on syksyn aikana keskittynytkin jumppaan – erilaisten ohjelmien harjoittelun lisäksi aloitin Keravan naisvoimistelijoissa äijäjumpan, joka koostuu aerobicin kaltaisista harjoituksista ja kahvakuulatreenistä. Coachimme Tarja Schneider-Lehto vetää rankat, mutta tehokkaat jumpat joka perjantai-ilta. Tunnin hikisen, mutta hauskan treenin jälkeen syvennymme vielä esitysohjelmaamme. Viikonloppu alkaakin siinä mainiosti päättyen sunnuntai-iltana Kalliokosken Marjan treeneihin Olarin Voimistelijoissa – minä treenaan molemmissa, koska olen ryhmän noviisi…

Jos naisvoimistelulla on pitkä historia, niin sellainen on myös luontoliikunnalla ja elämyspedagogiikalla. Suomessa alan osaaja on Outward Bound Finland, jonka 20-vuotisjuhlaseminaari pidettiin 15.11. Vierumäellä. Pidin siellä kokemuksellisen luennon ja työryhmän otollisessa ryhmässä, joka oli valmis heittäytymään ja tutustumaan uusiin käsitteisiin ja näkökulmiin (ks. https://www.youtube.com/watch?v=_TMw6K9r9yQ). Kokemuksellisuuskäsitteiden kautta päästiin todella hyvin liikuttumaan myös työryhmissä, joissa osallistujat kehittivät uusia harjoituksia, sovelsivat vanhoja ja arvioivat nykyisiä.

Vaikka nämä ”streamaukset” eivät olekaan mitään lyhyitä klippejä, niin täytyy myöntää, että kirjoittamalla olisi paljon vaikeampi kertoa, mitä työryhmissä tehtiin ja miten ne jutut oikeasti toimivat (ks. ja https://plus.google.com/+OutwardBoundFi/posts/HgUNA6RsTq2). Aiheesta kiinnostuneille suosittelen Sini Rataksen opinnäytetyötä aiheesta (http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/38576/Opinnaytetyo%20Sini%20Ratas.pdf?sequence=1).

Lisää ”liikuttavia” opinnäytteitä ja osaamista tulee myös jatkossa Haaga-Helia amk:n Vierumäen yksiköstä, jossa olen käynyt opettamassa aikuisopiskelijoita – liikunta-alan kokeneita ammattilaisia. Hienoa nähdä, että liikuntasosiologiasta tosiaan on hyötyä käytännössä. Samaa intoa on ollut Laurean liikunnan, tanssin ja musiikin koulutusohjelman koulutuksissa, joissa sosiaalialan ammattilaisiksi valmistuvat tai itseään jatkokouluttavat ovat olleet ”kynsissäni”.

Nämä kolme toimijaahan ovat sikäli samanlaisia, että he yrittävät liikuttaa ihmisiä – varsinkin syrjäytymisvaarassa olevia – sellaisin keinoin, joissa perinteisen liikunnan ja urheilun lisäksi on mukana kokemuksellisuutta, liikkumisen erilaisia merkityksiä, menetelmiä, pedagogiikkaa ja sosiaalista tukea. Itse asiassa kentällä tarvittaisiinkin enemmän ihmisiä, joilla olisi liikunnanohjaajan ja sosiaaliohjaajan pätevyys.

Liikuntapoliittista liikuttamista

Syksyn yhtenä ajankohtaisena teemana liikuntapolitiikan sarallakin on ollutkin tuo ”vähän liikkuvien liikuttaminen”. Kansallisen liikuntafooruminkin keskeinen sisältö koostui aiheesta ja huolestuneen viestin lähettämisestä päättäjille, jotta liikkumattomuus otettaisiin seuraavan hallitusohjelman painopisteeksi (http://www.sport.fi/uutiset/uutinen/liikuntafoorumi-nosti-esiin-liikkumattomuuden-valtavan-hintalapun).

Tämän järjestyksessään toisen liikuntafoorumin aihe on siis valtavan tärkeä. Itse pidin ruotsalaisen sosiologin Kjell A. Nordströmin esityksestä, jossa keskeistä oli yksinasuvien uusi yhteisöllisyys eli miten suurkaupunkien elämä on juttu, jota kaikki janoavat. Pidin myös EVA:n johtajan Matti Apusen eli ”tekosyymaisterin” ja ”hangarounddiabeetikon” omakohtaisesta esityksestä, joka soti perinteisia sosiologisia liikuntaselityksiä vastaan, koska Matinhan pitäisi korkeasti koulutettuna, kulttuurista ja taloudellista pääomaa omaavana ihmisenä olla terve ja liikunnallinen. Mutta kun ei ole.

Olemme Matin kanssa tästä keskustelleet sähköpostitsekin – lupasin tukeakin, jos hän sitä sattuisi tarvitsemaan. Nyt riittää, että Matti on löytänyt kokemuksellisen ja itselleen sopivan tiedollisen pohjan liikkumiselleen. Ja onneksi hänellä on runsaasti liikuntaa vaativa koira. Matin toimijuutta vahvistavasti en tyrkyttänyt tukea, jota hän ei selvästikään vielä tarvitse.

Toki liikuntafoorumi ansaitsee vähän kritiikkiäkin: mikseivät liikuntahallinnon ja –järjestöjen ihmiset lähteneet vähän liikkuvien ongelman kanssa liikkeelle siitä, mitä asiasta jo tiedettiin etukäteen? Jos sen lähtökohtana olisi esimerkiksi ollut Rovion ja Pyykkösen julkaisu (2011): Vähän liikkuvat juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita. Liikuntatieteellinen seura Impulssi nro 26. Helsinki., niin foorumissa olisi varmasti päästy paljon pidemmälle aiheen kanssa (ks myös tulkintani julkaisusta sivuilla 124-158: http://www.liikuntaneuvosto.fi/julkaisut/valtion_liikuntaneuvoston_julkaisusarja/liikuntakulttuurin_kasitteet_muuttuvat_ja_muuttavat.622.news).

Ymmärrän, että opetus- ja kulttuuriministeriön liikuntayksikkö ja Valo ry. halusivat kertoa suurelle yleisölle (Ylekin oli hienosti mukana) ja päättäjille liikuntaelämän keskeisistä tarpeista ja haasteista, mutta jäimmekö me osallistujat tässä showssa myöskin katsojiksi ja penkkiurheilijoiksi asiassa, josta varmaan jokaisella oli jotakin sanottavaa, mutta myös mahdollisuus vaikuttaa omien taustayhteisöjensä kautta? Pahasti pelkään, että jäimme.

Aina seminaareissa tulee jotain opittuakin. Itse ainakin valaistuin, kun liikuntahistorian tutkija Maria Rantala kutsui minua ja ikätoveriani ystävällisesti ”huru-ukoiksi”, joiksi itse asiassa hiukan myöhemmin tunnustauduimmekin, vaikka aluksi yritimmekin väittää muuta.

Marian juuri julkaistu tutkimus Sata vuotta toistoa olisi sekin ansainnut tulla huomioiduksi vähän liikkuvien ongelmaa käsitelleessä foorumissa. Onneksi voimme jatkaa teeman käsittelyä ensi joulukuussa Likesin järjestämässä ”Esa Rovio-symposiossa”(ks. http://www.miksiliikun.fi/?m=201307/).

Jos kuitenkin liikuntafoorumin osallistujat olisivat koostuneet vaikkapa sosiaali-, kulttuuri- tai terveysalan asiantuntijoista, niin se olisi voinut olla mahtava menestys – ehkä joku heistä olisi myös kritisoinut Vasankarin Tommin hienon alustuksen tärkeintä pointtia, jossa hän väitti, että hyvin pienillä käyttäytymisen muutoksilla ihmiset voisivat parantaa sekä omaa että koko kansanterveyden tilaa.

Tommi – kuten useimmat meistä liikuntaihmisistä – ei nimittäin huomannut, että juuri ne pieniltä tuntuvat muutokset ovat äärimmäisen vaikeita toteuttaa (ks. esim. Tiihonen A. 2013. Monenlaisia remppoja. Blogi sivulla (http://www.miksiliikun.fi/?m=201307). 4.7.2013.). Suositusten mukaan liikkuvan ja terveellisesti syövän on vaikea ymmärtää, miksi joku ei saa itseään tekemään samoin. Siinä on kuitenkin juuri se liikutuksen paikka!

Kummollista liikuttamista

Toinen liikuntapoliittisen liikuttumisen paikka on median näkökulmasta ollut jääkiekkoliiton hallituksen puheenjohtajan paikka. Muuten liikunta- ja urheilupoliittinen keskustelu on ollut aika vaisua. Liikuntalaista en ole tainnut nähdä yhtään julkista puheenvuoroa enkä myöskään opetus- ja kulttuuriministeriön korkeimman liikunta-asioista vastaavan virkamiehen eli liikunta- ja nuorisoasioista vastaavan ylijohtajan valinnasta, joka on ollut auki kesäkuusta lähtien.

Mediakaan ei ole ollut kiinnostunut näistä aiheista, joista olisi saanut monta todella mielenkiintoista ja asiallista artikkelia tai ohjelmaa aikaiseksi. Olisi luullut liikunta- ja urheilujärjestöjenkin olevan kiinnostuneita kyseisestä henkilövalinnasta, koska se vaikuttanee myös OKM:n liikuntayksikön johtajan valintaan.

Avoin keskustelu, jota Mika Anttonen jääkiekkoliiton puheenjohtajavaalin peräsi, sopisi mainiosti markkinoimaan liikunnan ja urheilun jatkuvasti kohoavaa merkitystä osana yhteiskunta- ja hyvinvointoipolitiikkaa. Kulttuuripuolen tulevista rakenteellisista muutoksista tai henkilövalinnoista kirjoitetaan ja keskustellaan – kiistelläänkin – aina vilkkaasti julkisuudessa. Olisiko tässäkin toimintatavan muutoksen paikka?

Sen sijaan tästä jääkiekkoliiton puheenjohtajavaalista syntyi paljon melua, jos toki ainakin yksi asiallinenkin ohjelma jääkiekon nykytilasta ja tulevaisuudesta (Urheilulehti: U-talk, 6.11.2014: Jääkiekon tulevaisuudesta: http://www.urheilulehti.fi/jaakiekko/liigan-puheenjohtaja-puolustaa-kummolaa-sympaattisempi-hahmo.) Tuurasin keskustelussa urheiluministeri Carl Haglundia, jolla oli ymmärrettävästi kiireellisempiä asioita puolustusministeriön puolella.

Ruohonjuuritason liikuttamista

Mutta palataan huipulta ruohonjuuritasolle ainakin hetkeksi. Syksyn aikana olen havainnoinut Helsingin kaupungin lähiliikuntapaikkoja haastatellen myös joitakin käyttäjiä. Nämä loistavat liikuntapaikathan ovat uusi innovaatio ihmisten liikuttamiseksi. Säännöllisenä käyttäjänä halusin vähän systemaattisemmin tarkastella näitä paikkoja ihan vapaaehtoisesti.

Ensimmäiset huomioni ovat varsin positiivisia. Kentillä on paljon väkeä – esimerkiksi Vesalan lähes kuollut urheilukenttä on muuttunut kouluikäisten lasten ja nuorten liikunta- ja kohtaamispaikaksi. Kivikon frisbeegolfrata houkuttelee 20-30 –vuotiaita nuoria miehiä kymmenittäin illassa liikkumaan ja Kontulan sekä Jakomäen lähiliikuntapaikat palvelevat niin koululaisia kuin seuraharrastajia havaintojeni perusteella erinomaisesti.

Pelkän havainnoinnin perusteella en voi sanoa, että aivan uusia liikkujia olisi paljon. Lapsia varmaankin, mutta aika vähän keski-ikäisiä tai senioreja. Kunhan aikaa kuluu, niin kuva tarkentunee. Oletan kuitenkin, että tarvittaisiin vahvempaa otetta markkinointiin ja lähiyhteisöjen herättelyyn, jotta uusia ja niitä vähän liikkuvia saataisiin kenttien käyttäjiksi, vaikka ne sopivatkin heille erinomaisesti. Mutta aika näyttää.

Syksy on jo pitkällä, vaikka talventulo vielä antaakin odottaa itseään. Se onkin hyvä, sillä lähden pian 2,5 viikoksi Tansaniaan eikä olisi kiva, jos täällä olisi sillä aikaa hyvät hiihtokelit. Itsekäs näkökulmahan tämä on, mutta toisaalta itse myös vastaan omasta liikkumisestani.

Tansaniassa ”Kutana-ryhmämme” yrittää olla myös epäitsekäs eli autamme Liike ry:tä (liikunnan kehitysyhteistyötä harjoittava järjestö, www.liike.fi) tekemällä asuntolaa, kaivoa, opettamalla liikuntaa ja viemällä liikuntavarusteita. Toki kiipeämme tai ainakin yritämme päästä Kilimanjaron huipulle.

Sieltä sitten kuulumisia joulukuussa. Siihen asti ylös, ulos ja lenkille!

WP_20140901_16_42_23_Pro

Kuvateksti: parin viikon päästä pään takana pitäisi olla Kilimanjaron huippu Kivikon huipun sijasta…

Linkkejä syksyn liikuttumisiin:
Yle TV2, Voimistelugaala 2014, 15.11.2014, Jäämiehet/OVO&KNV , http://areena.yle.fi/tv/2283637/ (34.20-37.30).
Yle Puheen iltapäivä, 29.10.2014: Liikuntabuumista: http://areena.yle.fi/radio/2413474
Yle TV1, Prisma Studio, 4.11.2014: Sukupuolirooleista: http://areena.yle.fi/tv/2270107
Urheilulehti: U-talk, 6.11.2014: Jääkiekon tulevaisuudesta: http://www.urheilulehti.fi/jaakiekko/liigan-puheenjohtaja-puolustaa-kummolaa-sympaattisempi-hahmo
Esitykset Kisakalliossa 1.11.2014, Quut/OVO.
1. PALLO: http://www.youtube.com/watch?v=tvdrS5TLnWs
2. ROCK: http://www.youtube.com/watch?v=yOP0IUbQT80
Gymnaestrada 2015 esittelyvideot: http://www.gymnaestrada.fi/videot/
Tiihonen, Arto (2014) Seikkailu on kokemus – mutta millainen kokemus se oikeastaan on? Outward Bound, 20-vuotisjuhlaseminaari, 15.11.2014 http://www.outwardbound.fi/tiedostot/Seminaari/OutwardB_Tiihonen_15112014.pdf ja https://www.youtube.com/watch?v=_TMw6K9r9yQ

Aiempia kirjoituksiani aiheesta tänä vuonna:

Tiihonen A. 2014. Liikuntakausi alkaa – tee tavoitteistasi merkityksellisiä. http://www.miksiliikun.fi/2014/09/05/liikuntakausi-alkaa-tee-tavoitteista-merkityksellisia/ Blogi sivulla www.miksiliikun.fi, 5.9.2014.
Tiihonen A. 2014. Liikunnallista ikäpolvitoimintaa. http://www.miksiliikun.fi/2014/05/09/liikunnallista-ikapolvitoimintaa/. Blogi sivulla www.miksiliikun.fi, 9.5.2014.
Tiihonen A. 2014. Kokemuksellinen toimintakyky – mitä, miksi, milloin? (http://www.miksiliikun.fi/2014/03/13/kokemuksellinen-toimintakyky-mita-miksi-milloin/) Blogi sivulla www.miksiliikun.fi, 14.3.2014.
Tiihonen A. 2014. Liikuntagaala(ni) 2014 (http://www.miksiliikun.fi/2014/01/14/liikuntagaalani-2014/. Blogi sivulla www.miksiliikun.fi, 14.1.2014.