MM-välihuutoja – Belgia vai Messi?

MM-kisojen puolivälierissä pelaavat Brasilia-Kolumbia, Ranska-Saksa, Hollanti-Costa Rica ja Belgia-Argentiina. Etukäteen veikkasin oikein kaksi otteluparia ja Brasilian. Kolumbia, Hollanti ja Costa Rica yllättivät minut. Espanja, Englanti ja Uruguay taas pettivät. Yllättävän hyvin kuitenkin arvasin jatkoon pääsijät myös ensimmäisen pudotuspelikierroksen jälkeen, vaikka ottelut tarjosivatkin runsaasti jännitettävää.

Kaikki matseja en nähnyt hääjuhlien ja matkustuksen vuoksi, osaa seurasin väliin nukahdellen. Muutamia yleisiä huomioita voi jo nyt nostaa esiin. Moni ottelu olisi voinut päättyä toisinkin, niin jännittäviksi melkein jokainen ottelu loppuvaiheissaan kääntyi. Toisaalta ennakkosuosikit voittivat oikeastaan jokaisen ottelun, mikä kertonee aiemman menestyskokemuksen voimasta. Tai sitten vain siitä, että tällä hetkellä parempi joukkue voitti.

Jalkapallon viehätys perustuu suurelta osin kuitenkin siihen, että vaikka onnistuin veikkaamaan joidenkin otteluiden voittajat, niin olisin ottelun jälkeen toivonut tuloksen olevan toinen. En nähnyt Brasilia-Chile –matsia, mutta monet olivat sitä mieltä, että Chile oli parempi. Mikään suuri vääryys ei olisi ollut, jos Nigeria olisi voittanut Ranskan, Meksiko Hollannin, Kreikka Costa Rican tai Algeria Saksan. Sen sijaan Sveitsi tai USA ei ehkä olisi ansainnut jatkopaikkaa, vaikka molemmissa otteluissa riitti jännitystä loppuun saakka. Kolumbia kai oli selvästi parempi kuin Uruguay.

Tekisi mieli selittää suurten jalkapallomaiden yksittäisten pelien voittajakin tietyllä voittamisen traditiolla, mutta silloin toki vähättelisi sitä, että näissä maissa tosiaankin tehdään koko ajan hyvää työtä. Joukkueet ovat melkein aina hyviä. Ja ovathan Espanja ja Italia jo nyt ulkona, kuten ovat olleet vuorollaan melkein kaikki huippumaat. Mielenkiintoisempaa ehkä onkin tarkastella sitä, miten nyt pelataan, koska Espanjan lanseeraama pelityyli ja –taktiikka on selvästi kumoutumassa jollakin uudella.

Tämä on siksikin tärkeää, että jopa Saksa pelasi todella yllättävällä taktiikalla Algeriaa vastaan. Erikoinen oli myös Belgian taktiikka USA:ta vastaan. Hollantikin vaihtoi taktiikkaa kesken pelin eikä Argentiinankaan peliryhmitys oikein selvinnyt. Häviöasemassa niin Kreikka, Sveitsi kuin USA Algeriasta puhumattakaan kehittivät huikeita hyökkäyksiä.
MM-kisastudion kommentaattorit Aki Riihilahti ja Erkka V. Lehtola olivat aivan puulla päähän lyötyjä mm. Saksa-Algeria –ottelussa, joka lieneekin paras esimerkki tästä ”uudesta taktisesta aallosta”, jossa etsitään aika yllätyksellisiä ratkaisuja pelien voittamiseksi.

Saksa pelasi käsittämättömän rohkeasti maalivahti Neuerin valppauteen luottavalla taktiikalla, jossa puolustuslinja pelasi varsin ylhäällä, vaikka tiedettiin, että se koostuu ”hitaista, mutta kankeista” toppareista. Seurauksena oli tukku läheltä piti –tilanteita, joista Algeria olisi voinut rankaista ratkaisevalla maalilla. Jotenkin tuntuu, että Joachim Löw ei odottanut, että peli olisi tuon näköistä – vai odottiko? Eihän hän kuitenkaan reagoinut tilanteeseen kovinkaan aktiivisesti.

Eniten Riihilahtea ja Lehtolaa ihmetytti se, että Algeria pelasi eri ottelut eri taktiikalla ja osin eri miehistölläkin. ”Huikeaa tai käsittämätöntä” vilahtelivat jatkuvasti pelin edetessä, kun miehet kuvailivat Algerian taktiikkaa. Mutta oliko se oikeasti?

Ajattelisin, että Algeria lähti kisoihin haastajana, joka tiesi pärjäävänsä vain onnistuneella joukkuepelitaktiikalla, joka yllättäisi vastustajat. Kyse ei kuitenkaan ollut Kreikan kaltaisesta joukkueesta, joka sekin toki pelasi taas taktisesti loistavasti ja hyökkäsi rohkeasti. Algerialla oli nimittäin monipuolisia pelaajia, joilla oli kokemusta kovista seurajoukkuepeleistä. Silti sen joukkueessa oli varmaan tarvittavaa nöyryyttä siihen, että penkkikomennus saattoi odottaa lähes ketä tahansa.

Olennaista Algerian taktiikassa oli Riihilahdenkin huomaama ”vastustajan kohtaamisen alue” (ks. JALKAPALLOPELIANALYYSI) eli se alue, jossa joukkue yrittää riistää vastustajalta pallon. Eri otteluissa se oli Algerialla eri paikassa – ja pelikin oli todella toisenlaista. Alkusarjan ottelu Belgiaa vastaan oli esimerkiksi aivan toisenlainen kuin puolivälierä Saksaa vastaan.

Voidaan tietysti kysyä, valitsiko Algeria täysin itsenäisesti tuon taktiikkansa vai pakottivatko vastustajat ja pelitilanteet noihin muutoksiin? Uskon, että perustaktiikkoja oli ainakin kaksi, ehkä kolmekin. Näiden sisällä sitten varioitiin pelin ja pelitilanteen mukaisesti. Keskeistä pelissä on taktiikan lisäksi se, että oma peli pysyy aktiivisena silloinkin kun puolustetaan alhaalta eli annetaan vastustajan tulla reilusti omalle puoliskolle ennen kuin isketään kiinni. Useinhan se vaatii henkistä joustavuutta, jossa ensin annetaan periksi ja peitetään syöttösuuntia kunnes juuri oikea-aikaisesti ja kollektiivisesti isketään kiinni ja aloitetaan nopea hyökkäys.

Mutta entä Belgia sitten? Jopa johtoasemassa se jatkoi samaa taktiikkaa, jossa puolustuksessa oli vain kolme pelaajaa joskus USA:n 5-6 pelaajaa vastassa. Erkka V. meinasi repiä pelihousunsa nähdessään tämän. Ei sen puoleen kyllä sitä itsekin kovasti ihmettelin. ”Hyökkäys on paras puolustus” tuli usein mieleeni, koska Belgia selvästi yritti tehdä lisämaaleja, vaikka järki sanoikin, että nyt kannattaisi puolustaa johtoa henkeen ja vereen.

Belgian ja Saksan taktiikoissa oli itse asiassa paljon samaa. Puolustus jätettiin tarkoituksella heikoksi tai luotettiin todella vahvasti sekä loistaviin maalivahteihin että keskuspuolustajiin. Tai sitten, ja mikä on todennäköisempää, luotettiin siihen, että hyökkäys ja keskikenttä ohjaa vastustajan pelin ja varsinkin pitkät pallot keskuspuolustuksen tai maalivahdin haltuun – ja näinhän itse asiassa kävikin, vaikka joitakin hasarditilanteita syntyikin.

Yllätys varmaan oli, että Algeria kykeni niin hyvin pelaamaan peliä myös keskikentällä eteenpäin. Tai oikeastaan eteen-taakse-eteenpäin eli usein annettiin pallo vastaantulevalle hyökkääjälle, joka antoi yhdellä taakse ja taas usein yhdellä annettiin pallo eteenpäin jollekin kovalla vauhdilla etenevälle pelaajalle. Tämä näyttäisi muuten olevan yksi monen joukkueen käyttämä oiva keino, jota nyt käytetään paljon keskialueen ylittämiseen.

Saksan ja Belgian taktiikkaan kuuluu toki sekin, että tämä sallii jättää osan pelaajista ikään kuin valmiiksi ”ylös” eikä kaikkien tarvitse juosta ”pallon alle”. Usein peli aaltoilikin aika vilkkaasti päästä päähän, koska pelaajia oli valmiina lähes hyökkäysalueella. Eli riskejä otettiin puolustuksessa, jotta hyökkäykseen jäisi voimaa. Aika oletettava kehitys sen jälkeen, minkä Espanjan pallonhallintaan ja kokonaisvaltaiseen puolustamiseen perustuva taktiikka jätti perinnöksi. Tarkoitan tällä myös sitä, että voittoon tähtäävien joukkueiden tuli ottaa aina huomioon se, että Espanja tulee jossakin vaiheessa vastustajaksi. Tämä taktiikka on tehty, jotta murrettaisiin se, kuten Hollanti tekikin jo alkusarjassa.

Toisaalta nämä hyökkäysvoittoisemmat taktiikat perustunevat siihen, että Espanjan pelitavan jälkeen tilanne on avoin uusille innovaatioille ja että kaikkien – jopa Saksan tai Hollannin – on keksittävä jotain uutta ja rohkeaa. Ehkä tämä avoimempi trendi näkyy siinäkin, että maalikeskiarvo on näissä kisoissa huomattavasti suurempi kuin 2010 eli 2,8/ottelu (2,3 edellisissä). Tämä uusien innovaatioiden – tai joskus vanhojen kierrättäminen – näyttäisi tehneen kisoista monen kommentaattorin mielestä kaikkien aikojen kisat.

Käykö niin, on vielä arvoitus. Silti jo tämä ensimmäinen pudotuspelikierros oli menestys, vaikka siinä joukkueilla on usein vain hävittävää, joka saattaisi johtaa varovaiseen peliin. Näin ei kuitenkaan käynyt.Toivoa siis sopii, että kisat jatkuvat ainakin yhtä jännittävinä ja kiinnostavina.

Miksi otsikoin juttuni Belgia vai Messi? Omassa veikkauksessani arvasin voittajaksi Belgiaa ja maalikuninkaaksi Messiä. Nämä kuitenkin kohtaavat toisensa puolivälierässä – minun pitäisi kannattaa kumpaakin…

Voi sanoa, että ennustin todella tyhmästi, koska näin tämän ristiriidan jo ennen kisoja. Oletukseni kuitenkin oli, että Messi paukuttelisi maaleja alkusarjassa ja ensimmäisellä kierroksella riittävästi maalikuninkuuteen. Näin ei kuitenkaan käynyt. Siksi tämä ristiriita. Oikeasti siis toivon, että Belgia voittaa Argentiinan 5-4 ja Messi tekee kaikki Argentiinan maalit.

Toinen – todennäköisempi – vaihtoehto on, että minun on hyvästeltävä voitto tässä arvauskisassa, jossa olen nyt jaetulla toisella sijalla. Ennakkosuosikki voittajaksi on muuten Doora W –niminen koira, joka on tasoissa kanssani, mutta on veikannut Brasiliaa ja Neymaria voittajiksi…

Aiemmat kirjoitukset aiheesta:

http://www.miksiliikun.fi/2014/06/03/jalkapallon-mmm-2014-alkupotku/ 
http://www.miksiliikun.fi/2014/06/12/mmm-2014-pelit-alkakoon-ja-yllatyksia-nahtakoon/ http://www.miksiliikun.fi/2014/06/19/zlatania-peliin-maahanmuuttajat-voimavarana/           http://www.miksiliikun.fi/2014/06/27/tilastofutista-myytit-tiede-ja-totuus/