Mul’ on levottomat jalat – ja mielikin. Ajatuksia uuden futiskauden alla.

Futiskauden alkaessa olo on levoton. Varsinkin, kun en ole koskenut palloon tai edes juossut syksyn jälkeen. Jalkapallokauteni 2021 päättyi kaiken lisäksi aivotärähdykseen ja muistikatkoon (https://www.facebook.com/miksi.liikun/posts/2698104740494514).

Levottomuus johtuu myös siitä, että huhtikuu on ollut arvaamaton, ei ehkä kuitenkaan armoton, vaikka aika harvoin elämäni aikana olen viettänyt kolme päivää sisätiloissa niin kuin alkuviikosta.

Lopetin hiihtokauden Lapissa lauantaina 2. huhtikuuta, ajoin kotiin ja nukuin sisällä kolme päivää. Oli niin huonot säät, oli niin huonot uutiset ja ruumis vaati aikaa muodonmuutokseen. Hiihtäjästä piti kuoriutua viikossa jalkapalloilija. Ensimmäinen sarjamatsi on jo 11.4. eli aivan liian aikaisin yli kuusikymppiselle.

”Keväällä, kun lumi alkaa sulaa ja nurmi tai hiekka näkyy repaleisesti jään alta, ilma tuoksuu jalkapallolle. Silloin on pakko päästä kentälle. Haju on aivan vastustamaton. Sen tuntevat kaikki futaajat.” (https://dynamic.hs.fi/a/2020/anyyteenyt/?fbclid=IwAR3ED09bLz-70GPFvcH2eKmnqhh475CBgmFUC2TZa2jrkOMmXLqb8CQNdPc). Näin kirjoitin Hesarissa pari vuotta sitten.

Pitää edelleen paikkansa, mutta kentätkään eivät ole vielä pelikunnossa. Lähikentillä ei näy edes tekonurmen vihreää väriä, lunta on kymmeniä senttejä. En ole päässyt potkaisemaankaan palloa. Ja huomenna pitäisi pelata ensimmäinen sarjaottelu.

Ei ihme, että olen levoton.

No, en ole ainut, joka on levoton. Levoton on esimerkiksi koko maailma. Viime vuonna, kun Suomi ja Huuhkajat pääsi ensimmäistä kertaa EM-kisoihin, oli myös levotonta. Oli korona ja Christian Eriksenin tapaus. En päässyt kunnolla kiinni EM-kisahuumaan. Emmekä silloin vajaa vuosi sitten voineet uskoakaan, että kaksi kovaa jalkapallomaata, joista Ukrainaa voi pitää parempana, sotii nyt keskenään.

Muistammeko loistokkaan Kiovan Dynamon menneiltä vuosikymmeniltä tai sen urhean joukkueen, joka uhrasi itsensä natsimiehityksen aikana kieltäydyttyään häviämästä miehittäjille? Samanlaista uhrimieltä osoittavat nyt tuhannet ja miljoonat ukrainalaiset. Jalkapallo ei ole nyt ensimmäisenä mielessämme.

EM-kisoista olisi tehnyt mieli kirjoittaa paljonkin, vaikkapa siitä älyttömyydestä, että Joel Pohjanpalon upea maali Venäjää vastaan hylättiin paitsiona. VAR:ia olen kritisoinut ennenkin ja nyt kai ollaan onneksi menossa inhimillisempään ja jalkapallon aitoa henkeä kunnioittavampaan suuntaan eikä juosta teknologisen pässin narussa.

No, se ei ole iso asia, ellei ajattele niin, että elämä koostuu rauhan oloissa pienistä arkisista asioista, joissa tulisi nähdä mieli ja merkitys. Muuten menettää mielenterveytensä eikä kykene mihinkään. Olemme eläneet hienon aikakauden, jonka aikana olemme voineet nähdä jalkapallon ja sen hienoudet merkityksellisinä omassa elämässämme.

Nyt se kaikki voi tuntua turhalta, kun on paljon vaativampiakin aiheita: miten voisin auttaa Ukrainaa, miten elämme jatkossa venäläisten kanssa, minkälaiseksi maailmamme muuttuu, kun moni turvallinen ja ikuiselta tuntunut asia onkin epävarma tai jopa ainiaaksi menetetty?  

Jaksanko innostua jalkapallostakaan?

Hiihtokausikin oli jotenkin ”latteampi” kuin edellinen vuosi, jolloin tein latuja, keräsin hiihtovälineitä, opetin ihmisiä hiihtämään ja jaksoin antaa #latuaivo-ohjeita.

Tänä talvena kelit olivat välillä erinomaiset hiihtämiseen ja hiihdinkin lähes yhtä paljon kuin viime vuonna, jolloin 1000 kilometriä tuli täyteen. Silti en saanut irti itsestäni läheskään samanlaista intoa hiihtämisen edistämiseen. 

”Paras hiihtotalvi ja jalkapallokesä ikinä!” kirjoitin viime vuoden vuosikatsauksessani (https://www.miksiliikun.fi/2022/01/11/vuosikatsaus-2021-lisaa-ja-merkityksellisempaa-liiketta/). Ehkä kaikki vuodet eivät vain voi olla samanlaisia.

Viime kesänä en innostunut jalkapallon EM-kisa-analyyseista enkä oikein tiedä miksi? Ehkä siksi, että Suomen mukanaolo teki kisoista oudot. Aina ennen sain katsoa kisoja puolueettomasti ja saatoin iloita kaikkien joukkueiden ja yksilöiden suorituksista. Valitsin suosikkini sen mukaan, miten ne pelasivat kisoissa. (https://www.miksiliikun.fi/2018/10/25/2010-luvun-jalkapallo-mm-em-kisojen-kautta-koettuna-ja-tulkittuna/).

Huuhkajat muutti koko kuvion erilaiseksi eikä tuntunut mielekkäältä analysoida vain yhtä joukkuetta, jonka edesottamuksia muutenkin seurattiin varsin tarkasti. Jalkapallon rakastajan rakkauden kohteita rajoitettiin ja se tuntui turhauttavalta. Ei ollut mitään sanottavaa, kun ei olisi ollut ketään, joka olisi ollut kiinnostunut muista kuin Huuhkajista. No, ehkä nyt liioittelen. Minulla oli paljon muutakin tekemistä.

Ja pelasin viime kesänä itsekin jalkapalloa enemmän kuin vuosikausiin sitä ennen. Monta vuotta meni pelaamatta tai maalivahtina omituisten kipujen takia. EM-kisa-analyysien sijasta teinkin pari analyysia omista peleistämme yli kuusikymppisten SM-kisoista ja aluesarjasta.

Nämä analyysit ovat tietysti huvittavia juttuja, vaikka osin samoilla ”välineillä” olisin analysoinut futiksen EM-kisojakin. Ja samankaltaisia monitieteisiä analyyseja ja tulkintoja käytin taannoisessa huvittavassa jalkapalloprofessorihakemuksessanikin (https://www.miksiliikun.fi/2020/03/04/jalkapalloprofessori/).

Huvittavuushan tässä on siinä, ettei näitä juttuja kukaan lue eivätkä ne juuri ketään kiinnostakaan. Aika harva taitaa ymmärtääkään. Ja silti itselleni jalkapallosta kirjoittaminen on melkein yhtä tärkeää kuin ikämiesfutiksen pelaaminen.

Ja kuitenkin pidän näitä kahta ikämiesfutisanalyysia sellaisina, että olisi mukava lukea samanlaisia todellisten asiantuntijoiden kirjoittamina tai vaikka puhuttuina, kun kohteena olisivat huippujoukkueet (vielä parempaa, jos kohteina olisivat harrastelijajoukkueet). EM-kisoista ehkä sekin vieroitti, että tyhjää puhetta oli niin paljon tarjolla.

Taktisista kuvioista puhutaan asiantuntijoiden suulla ottamatta huomioon joukkueiden ja pelaajien mahdollisuuksia niiden toteuttamiseen. Huuhkajien pelaajat tulivat verratuiksi maailmanluokan tähtien kanssa, vaikka taso ei aivan sama toki olekaan.

Kisoissa tietysti kaikki pelaavat voitosta, mutta jonkinlainen suhteellisuudentajun puute heikensi mielestäni liikaa Huuhkajien pelin arvoa. Tästä vähän enemmän tässä podcastissamme, jossa puhuimme suomalaisen jalkapallon historiastakin Lotta Vuorion kanssa (https://open.spotify.com/episode/0YQhq9MQE3ufEoIjUVTzed?si=aOKyGUkXTKeR7wW646zKrg&fbclid=IwAR2-lN3D-yN-Ec1VQRhjPvfT1-0xH_6X44VrEQbsuArR4DJH34olNwaSufk&nd=1Podcast). No, olihan tämä tosiaan jonkinlainen kontribuutio EM-kisoihin.

Ikämiesfutisanalyyseissani tämä puoli ei jää huomiotta, koska me emme kykene samoihin suorituksiin kuin nuoremmat ja joudumme koko ajan miettimään sitä, mihin kykymme, jaksamisemme ja sitoutumisemme riittävät. Samaa tietysti miettii Rive Kanervakin todella tarkasti ennen joka peliä, ja on siinä erinomaisesti onnistunutkin.

Asiantuntijat eivät vain oikein jaksa ymmärtää, miksi Huuhkajat pelaa eri taktiikoilla erilaisia vastustajia vastaan pelatessaan. Aina pitäisi pelata 4-4-2:sta, koska sillä on onnistuttu paremmin kuin 5-3-2:lla. Selityshän on tietysti siinä, että 4-4-2:sta pelataan heikompia maita vastaan tai tilanteessa, jossa on pakko voittaa.

Pienessä mittakaavassa pohdin siis ikämiesfutistasolla, miten joukkue ja sen valmentajat voisivat ottaa huomioon eri näkökulmat joukkueen pelin parantamiseksi sekä turnaustilanteessa että sarjaotteluissa. Oikeasti en tietysti usko, että voisimme näitä analyyseja ja ratkaisuehdotuksia ottaa käytäntöön eli kyseessä on virtuaalinen harjoitus.

Valtti 60+ -joukkueen peli- ja turnausanalyysiyritys SM-turnauksen pohjalta

Valtti 60+ -joukkueen pelianalyysia sarjakauden 2021 osalta

Näillä viime vuoden ”meriiteillä” ei tänä vuonna pärjätä. Joukkueemme on kovasti muuttunut, kun iso osa viime vuoden porukasta perusti uuden joukkueen Keravalle. Mutta näin vaan mennään huomenna kentälle ja opetellaan pelaamaan tällä joukkueella ja näillä jaloilla.

Odotukset eivät ole liian korkealla, mutta onneksi joukkueessa on rutinoituja ukkoja. Hyvällä tavalla levoton olo, ja kirjoittaminen tietysti rauhoittaa. Jalat ovat vielä levottomat, mutta vielä levottomammat ne ovat ekan matsin jälkeen…

Alla vielä vuoden 2021 futispo(d)stauksiani ja -kirjoituksiani.

Vuorio L. & Tiihonen A. 2021. Jalkapallohuumaa. Menneisyyden jäljillä, podcast, Lottavuorio.com, 8.6.2021. (https://open.spotify.com/episode/0YQhq9MQE3ufEoIjUVTzed?si=aOKyGUkXTKeR7wW646zKrg&fbclid=IwAR2-lN3D-yN-Ec1VQRhjPvfT1-0xH_6X44VrEQbsuArR4DJH34olNwaSufk&nd=1Podcast. Esittelyteksti (https://lottavuorio.com/2021/06/08/38-jalkapallon-historiaa-ja-huumaa/?fbclid=IwAR0MzWCufRXs6u7R-Lg6Wrp1mNeEHHsbjOVkkmHjxwpklVPPWPC9rSZJLmg). 

Vuoden senioripelaaja (18.12.2021): https://www.facebook.com/miksi.liikun/posts/2735644953407159

Huuhkajat (16.11.2021): https://www.facebook.com/miksi.liikun/posts/2714552318849756

Kuntojalkapallovideo (4.11.2021): https://www.facebook.com/miksi.liikun/posts/2706338949671093

Sekajalkapallo ja sekasähly (1.11.2021) https://www.facebook.com/miksi.liikun/posts/2704409109864077

KuPS:n merkityksestä (31.10.2021) https://www.facebook.com/miksi.liikun/posts/2703517029953285

Muistikatkos (23.10.2021) https://www.facebook.com/miksi.liikun/posts/2698104740494514

Minä en KATSO jalkapalloa, minä PELAAN jalkapalloa (12.10.2021) https://www.facebook.com/miksi.liikun/posts/2690375617934093

Valtti-Kiffen otteluselostus (5.10.2021) https://www.facebook.com/miksi.liikun/posts/2685390321765956

Puotinkylän Valtti 60+ Oulun SM-kisoissa (1.8.2021) https://www.facebook.com/miksi.liikun/posts/2639455559692766

Jalkapallon kauneus (6.7.2021) https://www.facebook.com/miksi.liikun/posts/2621879401450382

Pieni (ja iso) EM-kisakatsaus (21.6.2021) https://www.facebook.com/miksi.liikun/posts/2611564085815247

Kisahuumaa (ja menneiden jalkapallomuistojen läpikäyntiä) (8.6.2021)  https://www.facebook.com/miksi.liikun/posts/2603040813334241 ja https://www.facebook.com/menneisyydenjaljilla/posts/338404234362958

Kevään ekat harkat (16.5.2021) https://www.facebook.com/miksi.liikun/posts/2588381278133528

KuPS:n merkityksestä minulle ja ehkä muillekin (https://www.miksiliikun.fi/2021/10/31/kupsin-merkityksesta/).

Kuntojalkapalloa senioreille -video (Tapani Risto, Mikko Julin, Arto Tiihonen, Jyrki Hämäläinen). (https://video.laurea.fi/media/Social+inclusion+through+recreational+football/0_rnyuz47h).

Ehkä tässä on syytä mainita vielä sekin, että seurani Puotinkylän Valtti valitsi minut vuoden 2021 senioripelaajaksi, josta tittelistä olen erityisen otettu. Kiitos jalkapallolle, pelikavereille ja seuralleni!