Jalkapalloprofessori

Suomalaista jalkapallo- ja urheilukansaa ovat viime aikoina puhuttaneet sekä Huuhkajien EM-kisapaikka, (Subway) Kansallinen Liiga että jalkapalloprofessori – ja lätkäistään päälle vielä Supercupin loppuottelu ja Kansojen liigan suhteellisen edullinen lohko.

On siis ihme, että julkista keskustelua käydään yllättävän vähän, sillä melkein jokaista noista uutisista voisi todellakin pitää ihmeenä suomalaisessa urheilussa ja etenkin jalkapallossa.

Vielä ei tiedetä, miten Huuhkajat pärjäävät EM-kisoissa, miten Kansallinen liiga onnistuu brandaamaan itsensä suuren yleisön sydämiin eikä sitäkään, kuka valitaan jalkapalloprofessoriksi. Hiukan realistisemmat odotukset kohdistuvat siihen, että olympiastadion saadaan pelikuntoon tai että Huuhkajat pärjäävät Kansojen liigassa paremmin kuin EM-kisojen lohkossaan. Odotukset ovat kuitenkin varsin korkealla.

En lähde tässä spekuloimaan Huuhkajien enkä kansallisen liigankaan tulevaa menestystä. Sen sijaan minua kiinnostaa erityisen paljon se, kuka ja millä perusteilla, valitaan jalkapalloprofessoriksi 12 muun hakijan kanssa. Kolmetoista professorikandidaattia – kuusi Suomen ulkopuoleltakin – on siis tarjonnut Palloliitolle ja Jyväskylän yliopiston liikuntatieteelliselle tiedekunnalle omaa osaamistaan suomalaisen ja kansainvälisenkin jalkapallon kehittämiseksi.

Yhtenä hakijana ja nykyaikaisen yhteiskunnan, tutkimus- ja kehitystoiminnan sekä asiantuntijatyön ymmärtäjänä näen, että taustaorganisaatioilla ja valinnan tekijöillä on ainutlaatuinen mahdollisuus käyttää suomalaisen jalkapallon hyväksi valtavasti tietämystä, jonka hakijat ovat jo hakemuksissaan – ja töissään ennen sitä – suunnanneet suomalaisen jalkapallon kehittämiseen.

Itseäni kiinnostaisi aivan valtavasti tietää, mitä kaikkea muut hakijat ovat saaneet aikaiseksi ja miten he ovat aikoneet tuota osaamistaan jalostaa suomalaisessa kontekstissa. Olen aivan varma, että suomalainen jalkapalloyhteisö oppisi aivan mielettömästi jo pelkästään siitä, että näiden huippuasiantuntijoiden hakemukset olisivat julkisia tai että heiltä/meiltä pyydettäisiin erilaisia seminaariesityksiä tai julkaisuja, joissa esittelisimme osaamistamme suomalaisille tekijöille.

Jos olisimme täällä Suomessa olleet todella tulevaisuusorientoituneita, niin emme ehkä olisi edes hakeneet yhtä työelämäprofessoria, vaan olisimme satsanneet osa-aikaisten ”professoreiden” palkkaamiseen ja erilaisten asiantuntijaverkostojen luomiseen tuon hankitun resurssin. Oletan, että aika moni hakijoista olisi halukas antamaan osaamistaan Palloliiton ja yliopiston käyttöön korvausta vastaan, mutta ilman kokoaikaprofessorin pestiä.

Voin hyvin kuvitella, ettei ulkomailta tulevan asiantuntijan ole aivan helppo oppia suomalaisen yliopiston ja urheilujärjestön, saati tutkimus- ja kehitysrahoituksen kiemuroita kovin nopeasti. Entä jos samalla rahalla olisi palkattu kaksi osa-aikaista – suomalainen ja ulkomainen?

No, tämä nyt vain esimerkkinä siitä, miten Suomessa, jossa meillä on rajalliset resurssit, voitaisiin toimia fiksusti ja noustaisiin siitä keskinkertaisuudesta, josta Helsingin yliopiston entinen kansleri Kari Raivio suomalaisia yliopistoja moitti Helsingin Sanomien vieraskynäpalstalla (4.3.2020).

Rajalliset resurssit on käytettävä tehokkaammin eli on saatava olemassa oleva tieto paremmin kentän käyttöön ja on tuotettava uutta tietoa yhteistyön ja erilaisten insentiivien eli kannustimien avulla entistä kustannustehokkaammin. Minä ainakin hyödyntäisin näiden kolmentoista osaajan tietämystä ja verkostoja, vaikka vain yksi heistä tultaneen tehtävään valitsemaankin.

Aloitankin siis itsestäni eli julkaisen tässä alla oman hakemukseni liitteet, joista kaikki suomalaiset jalkapallon kehittäjät saavat vapaasti ammentaa vaatimatonta osaamistani omiin tehtäviinsä jalkapallon parissa. Ymmärrän toki, että läheskään kaikki osaamiseni eivät ole vain kirjallisista lähteistä omaksuttavissa. Mutta tämä olkoon kuitenkin hyvä alku. Ja väitän, että olen tehnyt harvinaisen paljon materiaaleja, joiden sovellettavuus käytännön kentillä on erittäinkin hyvä. Niihin pitää tosin ensin tutustua.

Ensin kuitenkin pohdin tätä jalkapalloprofessorihakua hakijan, mutta myös valitsijan näkökulmista. Tämähän on ainutlaatuinen haku, johon kellään ei taida olla aiempaa kokemusta.

Minkälaista jalkapallon työelämäprofessoria haetaan ja miten?

Liikunnan (jalkapalloilun tutkimus ja kehitys) työelämäprofessorin (professor of practice) tehtävä on perustettu Suomen Palloliiton ja Jyväskylän yliopiston välisellä yhteistyösopimuksella ajalle 1.5.2020 – 30.4.2025. Hakijoita löytyi kolmetoista ja heidän nimensä on myös julkaistu sekä yliopiston että Palloliiton toimesta.

Tällaiset valinnat, joissa yhdistetään ainakin kaksi asiaa eli akateeminen ja käytännöllinen osaaminen ja kokemus, voivat olla vaikeita. Voivat ne olla helppojakin tai jotain siltä väliltä. Pohditaanpa asiaa.

Olen itse ollut neljä vuotta Jyväskylän yliopiston hallituksessa ja monena vuonna valtion liikuntatieteellisessä neuvostossa arvioimassa ja päättämässä tieteellisestä pätevyydestä ja tutkimuksen laadukkuudesta. Sekään ei ole ollut yksinkertaista, mutta kun yhdistetään kaksi elämänaluetta toisiinsa niin mahdollisuudet painottaa eri tekijöitä (mahdollisesti jonkun hakijan eduksi ja jonkun toisen haitaksi) moninkertaistuvat.

Joskus käy niinkin, että valintaan vaikuttavat lopulta aivan muut seikat kuin ne, joita hakuohjeessa on painotettu. Ehkä on syytä lukaista tuo hakuohje siltä osin kuin siinä kerrotaan näistä vaatimuksista ja odotuksista.

”Liikunnan (jalkapalloilun tutkimus ja kehitys) työelämäprofessorin (professor of practice) tehtävä perustuu Suomen Palloliiton ja Jyväskylän yliopiston väliseen yhteistyösopimukseen ajalle 1.5.2020 – 30.4.2025. Tehtävä sijoittuu Jyväskylän yliopiston liikuntatieteelliseen tiedekuntaan. Tavoitteena on luoda uudenlaisia tiedolla johtamisen toimintamalleja akateemisen ja urheilumaailman välille sekä tuottaa toimintaa tukevaa tutkimustietoa. Tavoitetta tukevat tutkimus- ja kehittämistoiminnan tulokset sekä niiden nopea käytäntöihin levittäminen.

Työelämäprofessorin tehtävänä on johtaa Suomen Palloliiton (SPL) tutkimustyötä sekä rakentaa jalkapallon ja futsalin kehitystyötä palveleva tutkimusohjelma ja –verkosto sekä seurata kansallista ja kansainvälistä monitieteistä jalkapallotutkimusta. Tehtäviin sisältyvät myös Suomen Palloliiton urheilutoiminnan tutkimus- ja kehittämistoimintojen koordinointi yhdessä SPL:n tutkimus- ja kehityspäällikön kanssa sekä koulutus- ja valmennustoiminnan kehittäminen.

Työelämäprofessori osallistuu liikuntatieteellisen tiedekunnan opetustoimintaan (enintään 40t / lukuvuosi), opinnäytteiden ohjaamiseen, jalkapalloiluun liittyvän monitieteisen tutkimuksen tukemiseen tiedekunnassa sekä mahdollisiin muihin tiedekunnan johdon osoittamiin tehtäviin. Tehtävään valittavan odotetaan osallistuvan täydentävän tutkimus- ja kehittämisrahoituksen hankkimiseen. Professorin tehtävänä on myös tuottaa ja levittää tutkittua tietoa valtakunnallisesti jalkapallon ja laajemminkin liikunnan ja urheilun edistämiseksi Suomessa sekä tuottaa uusia avauksia valmennukseen, valmentajakoulutukseen sekä valmennuskeskus-, urheiluakatemia- ja seuratoimintaan. Jyväskylän yliopiston ja Suomen Palloliiton yhteistyö on tehtävän hoidossa keskeisessä roolissa.

Työelämäprofessorilta edellytetään soveltuvaa tohtorin tutkintoa, vahvoja näyttöjä tieteellisestä tutkimustyöstä sekä näyttöjä edustamansa alan kansallisesta ja kansainvälisestä yhteistyöstä ja vahvaa käytännöllistä perehtyneisyyttä tehtäväalaan. Käytännöllisellä perehtyneisyydellä tarkoitetaan tässä yhteydessä näyttöä muodostaa tutkimusohjelmia ja tutkijaverkostoja. Käytännöllistä perehtyneisyyttä kuvaavat ymmärrys urheilujohtamisesta, jalkapallosta kansallisena ja kansainvälisenä järjestelmänä sekä pelaajakehityksestä. Muu kansallinen tai kansainvälinen tehtävää tukeva tutkinto katsotaan eduksi. Tehtävässä vaaditaan sujuva suullinen ja kirjallinen englanninkielen taito.

Työelämäprofessorin tehtävään haetaan henkilöä, jolla on valmiudet johtaa toimintaa sekä kokemusta johtotehtävistä ja vaativien kehityshankkeiden toteuttamisesta; erinomaiset sosiaaliset taidot ja esiintymistaidot; näyttöä pedagogisesta osaamisesta sekä liikunnan käyttäytymis- ja yhteiskuntatieteiden tuntemusta.

Eduksi katsotaan tuntemus eurooppalaisen jalkapallon parhaista käytännöistä ja kyky johtaa niiden soveltamista suomalaisen jalkapallojärjestelmän kehittämiseen; hyvät tiimityö-, yhteistyö- ja vuorovaikutus- sekä viestintätaidot. Lisäksi eduksi katsotaan hyvät IT –taidot ja kokemus erilaisten sähköisten järjestelmien käytöstä; mahdollisuus työskennellä tarvittaessa iltaisin ja viikonloppuisin sekä valmius matkustaa sekä Suomessa että ulkomailla.”

Oletuksena täytyisi siis olla, että päättäjät ainakin yrittävät pitäytyä etukäteen määrittämissään ehdoissa, joiden perusteella he ovat saaneet hakijoita houkuteltua tänne jopa kuudesta eri maasta. Nyt kun hakijoiden nimet on julkistettu, mitä pidän erittäin hyvänä asiana, olisi hyvä tietää sekin, ketkä tekevät asiassa päätöksen? Läpinäkyvyys on nykyään erinomaisen tärkeää niin urheilujärjestöille kuin yliopistoillekin.

Läpinäkyvyys johtaa tietysti jollakin todennäköisyydellä julkiseen keskusteluun, mikä saattaa olla asialle hyväksi, mutta voi se olla haitaksikin. Valtamediastakin voi lukea erikoisia tulkintoja hakijoiden pätevyyksistä vaikkapa kansliapäällikkövalintoja koskien. Jos kaikki professorivalinnat olisivat julkisia, niin aika monet tehtävät riitautettaisiin tai jäisivät jopa täyttämättä.

Professorin tehtävään valinta ei ole 100 metrin juoksu, vaan se on lähempänä jotakin arvostelulajia, kuten vaikkapa taitoluistelua, jossa arvioidaan inhimillisin kyvyin suorituksen tekniset ja taiteelliset ansiot. Kun nyt valinta tehdään jopa työelämäprofessorikriteeristöllä erikoisesti, niin ei ole olemassa traditiota, mihin peilata tätä valintaa. Tämähän on hyvin akateeminen valinta moniin työelämäprofessoreihin verrattuna myös siksi, että hakuasiakirjat piti toimittaa akateemisin kriteerein Jyväskylän yliopistoon.

Hakijana jouduinkin kovasti pohtimaan, minkälaisen kuvan annan itsestäni valitsijoille? Mitä osaamistani ja kokemustani painotan, ja mitä taas pidän taka-alalla?

Työelämäprofessori tehtävänä on minulle erittäinkin tuttu ”pelipaikka” (positio), olenhan tehnyt melkein koko työurani korkeaa akateemista osaamista vaativissa tehtävissä yliopistojen ulkopuolella. Viime vuonna tein ”työelämädosenttiteoksen”, josta saa erittäin hyvän kuvan tästä ”rajapintaosaamisestani” (https://www.miksiliikun.fi/wp-content/uploads/2019/05/Tiihonen_dosenttiteos1.pdf).

Tehtävään vaadittavan tai ajatellun ”jalkapallokokemuksen tai –osaamisen” määritteleminen oli paljon haasteellisempaa. Sehän pitäisi sisällään oman pelaaja- ja mahdollisen valmentajauran, jalkapallon tutkimisen ja kehittämisen, kouluttajakokemuksen, materiaalituotannon, suomalaisen liikunta- ja urheilujärjestelmien tuntemuksen jne.

Hakemuksesta saa erinomaisen kuvan näistä osaamisistani, mutta kun näissä urheilutehtävissä aina kuitenkin kysytään sitä omaa urheilutaustaa – ja aika usein sen perusteella määritellään ”oikea” kokemuskin – niin liitteessä on nyt tosi tiivistetysti oma jalkapallourani nähtävissä. TiihonenA_Jalkapalloura

Itse toki ajattelen, ettei pelkkä ”jalkapallokokemus” riitä osoittamaan kelpoisuutta professorin tehtävään, vaan siihen tarvitaan vähintäänkin jonkin tason reflektiota eli osoitusta siitä, että ymmärtää kokemustensa merkityksen ja kykenee sen pohjalta luomaan uusia ratkaisuja.

Pro graduni ja sen jälkeen kirjoittamani useat artikkelit ja pari toimitettua kirjaakin ovat juuri tätä teoreettista reflektiota. Esimerkiksi otan kuitenkin ihka uuden postaukseni, joka selittää aihetta Hesariin kirjoittamani lyhyen artikkelin pohjalta (https://www.miksiliikun.fi/2020/02/28/yy-kaa-koo-ei-viela/).

Hakemusasiakirjoihin ei voinut mahduttaa tätä reilu vuosi sitten kokoamaani jalkapallon 2010-luvun EM- ja MM-kisoja monipuolisesti käsittelemääni digiteosta, josta saanee aika hyvän kuvan omasta reflektoidusta ”jalkapallokokemuksestani” (https://www.miksiliikun.fi/2019/11/19/2010-luvun-jalkapallo-mm-em-kisojen-kautta-koettuna-ja-tulkittuna-2/).

Suomalaisen jalkapallon kehittämisestä ja omasta osaamisestani sen suhteen tein pari vuotta sitten paperin, joka lienee edelleenkin sellainen, joka jalkapalloihmisten kannattaisi lukea. TiihonenA_jalkapallon_kehittämisestä

Jalkapalloprofessorilta edellytetään laajempaa osaamista ja kokemusta, jota uskon itselläni olevan ehkä liikaakin yhdelle tieteenalalle, joten on hyvä tietää, että olen ollut aika paljonkin tekemisissä urheiluvalmennuksen kehittämisessä mm. ohjaamalla useita alan väitöskirjoja.

Mutta palataan itse hakuprosessiin ja hakemukseeni. Pelkkä hakijoiden nimien julkistaminen ei nimittäin välttämättä edesauta kenenkään hakijan asiaa. Seurauksena voi hyvinkin olla epäoleellisten seikkojen nouseminen julkisen keskustelun keskiöön.

Tästä syystä kai lautamiehet/-naiset pidetään erossa julkisuudesta oikeusprosessin ajaksi. Googlestakin tietojen etsijä löytää haluamansa, ei välttämättä oleellista tietoa. Omatkin jalkapalloa koskevat julkaisuni löytyvät parhaiten www.miksiliikun.fi –sivuilta, eivät oman nimeni kautta.

Oletankin, ettei kukaan hakijoista ole varsinaisesti ”syntynyt jalkapallon työelämäprofessoriksi”, aika harva on osannut tietoisesti rakentaa sellaista työuraakaan, joka johtaisi tähän tehtävään. Näitähän ei ole ennen Suomessa nähty eikä koettu. Tuskin paljon muuallakaan.

Hakemukseni esittelyä

Löydän omasta työelämästäni ja ”elämäntyöstäni” todella paljon osaamisia, kokemusta ja pätevyyttä, joka soveltuu erinomaisesti tähän tehtävään. Annan mielelläni kaikille asiasta kiinnostuneille mahdollisuuden tutustua hakemukseeni, jossa olen yrittänyt vakuuttaa asiasta päättävät tahot tästä omasta erinomaisuudestani ja intohimostani tähän ainutlaatuisen tärkeään tehtävään.

Olen valmis astumaan virallisesti suomalaisen ja kansainvälisen jalkapallon palvelukseen – nöyrä palvelijahan olen jo vuosikymmeniä ollutkin. Omat hakemusasiakirjani löytyvät pdf-liitteinä kustakin kohdasta.  Videohaastattelu tehtiin mainittuun järjestelmään, mutta liitteinä ovat käsikirjoitukseni, jotka tein kyseistä haastattelua varten suomeksi ja englanniksi.

Mahdollista lukijaa varoitan siitä, että dokumenttien lukeminen saattaa muuttaa käsityksesi jalkapallosta, työelämästä, professuureista ja minusta mahdollisena jalkapallon työelämäprofessorina.

  1. CV, joka laaditaan hyvää tieteellistä käytäntöä noudattaen. 1TiihonenA_CVTEP
  2. Numeroitu luettelo kaikista niistä tieteellisistä ja muista julkaisuista, joilla hakija haluaa osoittaa kelpoisuutensa ja ansionsa tehtävään. 2TiihonenA_publ
  3. Enintään 10 pääjulkaisua numeroituna julkaisuluettelon mukaisesti ja yhdistettävä yhdeksi pdf-tiedostoksi; 3TiihonenA_10julkaisua_lista 1ASTMA Microsoft Word – JPKIRJA2007 LAMKARTIKKELI0904 Tiihonen_liikmerk_L&T Tiihonen_liikkult_käsitteitä
  4. Lyhyt (2-3 sivua) kirjallinen selostus hakijan tieteellisestä tutkimuksesta, tieteelliseen toimintaan ja tutkimustyön johtamiseen liittyvistä ansioista mukaan luettuna selvitys täydentävän tutkimus- tai kehittämisrahoituksen hankkimisesta ja muista ansioista, joilla hän haluaa osoittaa kelpoisuutensa ja ansionsa tehtävään; 4TiihonenA_tiettoim
  5. Lyhyt (2-3 sivua) kirjallinen selostus hakijan toiminnasta jalkapallon parissa ja motivaatiosta haettavana olevaan tehtävään sekä näihin asioihin liittyvä 2-3 minuutin esittelyvideo; 5TiihonenA_jpallotoim
  6. Lyhyt (2-3 sivua) kuvaus siitä, miten hakija aikoo edistää tehtävän alaan liittyvää tutkimusta ja koulutusta Suomen Palloliiton ja liikuntatieteellisen tiedekunnan yhteistyönä. 6TiihonenA_SPLJYyhttyö
  7. RecRight –videohaastattelu (2-3 minuuttia), jossa piti esitellä itsensä ja kertoa omasta suhteestaan jalkapalloon ja tähän tehtävään. TiihonenA_videoesittely ja TiihonenA_videoesittely_engl