1.1.2013, Vantaa
Taas yksi (liikunta)vuosi takana, kun mayojen maa ilman loppua –vuosikin on nyt liikuttu loppuun. Omalta osaltani mennyt ajastaika olikin poikkeuksellinen. Vuosihan alkoi isolla lonkkaoperaatiolla tammikuussa, joten alkuvuosi meni toipuessa ja kuntoutuessa. Loppuvuosi oli jo sitten normaalimpaa menoa. Erikoisen loppuvuodesta teki aikainen lumentulo, joka mahdollisti hiihtämisen. Muutama tunnusluku liikkumisestani kannattaa nostaa esille, vaikka teenkin vielä tarkemman vuosi-inventaarion aiheesta, kun viimeistelen loppuyhteenvedon leikkauksen jälkeisestä kuntoutumisestani.
Liikuin vuoden aikana 475 tuntia, joka on reilu yhdeksän tuntia viikossa ja vajaa 78 minuuttia päivässä. Tuosta ajasta kolmasosa (160 tuntia) kului lihaskuntotyyppiseen liikuntaan eli erilaisiin jumppiin, kuntosaliin ja ruumiillisiin töihin. Hiukan yli puolet ajasta käytin kestävyystyyppiseen liikuntaan eli hiihtoon, kävely-juoksuun ja pyöräilyyn – kilometrejä tuli edettyä 2337, mikä on keskimäärin 6,4 km/päivä. Niistä vähän yli tuhat oli pyöräilyä, kun hiihtoa (melonta, rullaluistelu) ja (sauva)kävely-juoksua tuli harrastettua melkein metrilleen yhtä paljon eli jonkin verran yli 600 kilometriä.. Suhteina 50-25-25%. Palloilu jäi viime vuonna vajaaseen 30 tuntiin, joka merkitsi reilua viittä prosenttia kaikesta liikkumisesta.
Normaalivuoteen verrattuna eroa tuli yllättävän vähän. Lihaskuntotreenejä tein selvästi useammin ja ajallisestikin enemmän. Se oli perusteltua ja erittäin hyödyllistä. Kuntoutuminen suurehkosta leikkauksesta onnistui jopa niin hyvin, että varsinkin jalka-, lonkka- ja keskivartalolihakseni ovat nyt paremmassa kunnossa kuin ehkä koskaan aktiivisen urheilu-urani jälkeen. Kipuja ei ole juuri lainkaan, mikä on valtava ero leikkausta edeltäneisiin vuosiin.
Olen varma, että pelkkä leikkaus ei ole tähän vaikuttanut, vaan eritoten tämä säännöllinen etenkin lonkan seudun lihaksiin kohdistuva jumppani on tässä vaikuttavana tekijänä. Olen jumpannut myös kaikkia muita niveliäni pyrkien niiden joustavuuteen, liikkuvuuteen ja pienten lihasten vahvistamiseen. Suosittelen lämpimästi, sillä aikaakaan tuohon jumppaamiseen ei kulu kuin viitisen minuuttia kerrallaan ja sen voi tehdä milloin ja missä vain.
Palloilu jäi tunnetusta syystä viime vuonna vähäisemmälle. Alkuvuosi jäi lähes kokonaan väliin leikkauksen takia enkä syksylläkään rohjennut jalkapallotreeneihin kuin pari kertaa. Sulkapalloa pelasin jo lähes normaalisti loppuvuodesta. Pyöräilykilometrejä tuli normaalia selvästi vähemmän etätöiden takia. Hiihto- ja kävelymäärät olivat tavanomaisia. Se, että kykenin keväällä hiihtämään (luistelutyyli) ilahdutti minua erityisesti. Se oli bonusta, johon en etukäteen olisi uskonut kykeneväni. Myös sulka- ja jalkapallon kohtalainen taitaminen sekä juoksun, tanssin ja loikkien tekeminen antoivat suurta aihetta riemuun.
Tässä vaiheessa voin sanoa hyvillä mielin, että lonkkaproteesin laitto kannatti, sillä se mahdollisti liikkumiseni kehittymisen. Mutta, kuten jo aiemmin painotin, pelkkä leikkaus ei tässä olisi tehnyt kuin osan työstä. Ilman omaa erittäin aktiivista osuuttani, voisin olla melkein samassa tilanteessa kuin ennen leikkausta. Kipuja toki olisi vähemmän. Mutta niin myös liikkumisen iloja!
Viime blogissani (27.12.2012) kerroin vähän siitä, miten liikuin muutama vuosi sitten. Tänään tarina sai jatkoa vilkaisulla viime vuoteen. Palaan aiheeseen pian, mutta tämä nyt tästä.
Liikunnallista vuotta 2013 teille kaikille!
Kuvateksti: Tänään oli hirveä sää, mutta ehkä tänäkin vuonna pääsen vielä nauttimaan loistavista hiihtokeleistä. Kuvassa nousen 5. huhtikuuta 2012 Montellin majalle Vuontisjärveltä päin.