Huh, huh, kesä on tullut! Eikä pelkästään helle, vaan ’hellettä’ on piisannut tutkimusten, esitysten ja liikunnan saroilla. Olen syventynyt liikuntakulttuurin ja –politiikan käsitteisiin, joista teen tutkimusta opetus- ja kulttuuriministeriölle.  Se on tarkoittanut asiantuntijahaastattelujen, strategisten tekstien, liikuntakulttuurin tutkijoiden ja yhteiskunnan muutoskäsitteiden analysointia ja tulkintaa. Mielenkiintoista matkaa siihen, millä käsitteillä me tässä maassa liikunnasta ja urheilusta puhumme.

Nöyräksi vetää, sanoisi varmaan huippu-urheilija tällaisen tehtävän edessä. Jalkapallossa kyse olisi siis jotakuinkin Suomen maajoukkue vastaan Espanjan maajoukkue – mahdoton tehtävä!  Koko ajan löytyy uusia ’vastustajia’ eri puolilta – tuolla on Iniesta, tuolla Xavi ja lopuksi vielä joku puolustajakin. Tällaiselta hullunmyllyltä on minustakin tuntunut käsitteiden runsauden ja vaikeiden vastustajien vuoksi. Miten tuonkin käsitteen ymmärtää sen lausuja, minä tutkijana – ja pitäisikö tavallisen kansalaisen, median edustajan tai poliitikon se ymmärtää.

Voittoon ei ollut minulla eikä Suomen maajoukkueellakaan lähtökohtaisesti eväitä, mutta kunniakas tasapeli on minullakin tähtäimessäni ylivoimaista vastustajaa vastaa. Onneksi Suomen maajoukkueen esitys siivitti omaakin työtäni. Ei auta kuin tehdä kärsivällisesti työtä päivä kerrallaan ja odottaa, että asiat loksahtaisivat kohdalleen. Ja sellaisia loksahtelemisia oikeasti tapahtuikin.

Esimerkki: pidimme varsin onnistuneen asiantuntijaseminaari näistä käsitteistä 16. huhtikuuta (kiitokset osallistujille!, liitteenä oma esitykseni: TIIHONENKÄSITESEMMA16042013), jonka jälkeen OKM:n liikuntayksikkö pyysi minulta esitystä liikuntalain uudistamista valmistelevalle työryhmälle. Olin vastahakoinen kahdesta syystä: tutkimus oli edelleen pahasti kesken eikä minulla toisaalta ollut suunnitelmissa esittää suosituksia liikuntalakia varten, vaan laajemmin koskien liikuntakulttuuria ja –politiikkaa. Seuraavana yönä heräsin yhtäkkiä klo 02.10 ja päässäni olivat tarvittavat käsitteet selkeänä. Hetken ajattelin, että tämä  on vain pahaa unta ja aioin jatkaa uniani. Käväisin kuitenkin juomassa lasillisen vettä – ja se sitten kestikin pari tuntia se hakureissu. Kirjoitin uneni perusteella esityksen niistä käsitteistä, joilla lain laatijat voisivat mielestäni operoida eteenpäin vaativassa tehtävässään (liitteessä diat esityksestäni työryhmälle: TIIHONENLIIKUNTALAKITYÖRYHMÄ24042013).

Ehkä jonkinlaiseksi ’loksahtamiseksi’ voinee laskea myös Huuhkajien pelit Valko-Venäjää vastaan. Kokematon joukkueemme kykeni kummassakin pelissä ylittämään itsensä. Mixu Paatelaisen pelitapa alkaa tuottaa tulosta, vaikka peli ei kaunista olisikaan.

Täydellistähän tällaisesta käsitemäärittelystä ei millään saa, mutta yllätyksekseni palaute oli seuraavalla viikolla lain valmistelutyöryhmässä vieraillessani erittäinkin positiivista kuultavaa. itse en osaa sanoa, onko tälle myönteiselle palautteelle syynä se, että jonkun piti vain tehdä joku käsitemäärittely, jotta työ voisi edetä vai se, että niissä käsitteissä oli oikeasti löydetty jotakin yhteiskuntapoliittisesti toimivaa. Se jää nähtäväksi, mutta sitä ennen yritän saada itse tutkimuksen valmiiksi tämän kesän aikana. Tällä viikolla esittelen materiaalia liikuntatieteen päivillä Jyväskylässä (liitteessä alustava sisällysluettelo  Sisältö140513, liitän myöhemmin Jyväskylän esitykseni diat myös tänne sivuille).

Jännittää – se on myönnettävä. Harvoin – tai ehkä ei koskaan –  tutkija nimittäin joutuu näyttelemään, että hallitsee jonkun ison alueen kaikki käsitteet, pystyy niitä jollakin järjellisellä tavalla arvioimaan ja vielä esittämään suosituksia näiden käsitteiden käytöstä. Yleensähän tutkimus keskittyy paljon pienempään osa-alueeseen ja kysymykseen. Ja sellaiseen kysymykseen ja alueeseen, minkä tuntee jo entuudestaan erittäin hyvin. Voi tietysti sanoa, että tunsinhan minäkin liikuntakulttuurin aika hyvin, mutta silti pelkästään liikuntakulttuurin eri alueiden asiantuntijoiden tärkeinä pitämien käsitteiden valtava määrä ja etenkin niiden erilaisuus hämmästyttivät minua.  Varmasti muitakin.

Mutta eihän elämä tietysti pelkkää tutkimusta ole ollut, vaikka olen toki tehnyt esityksen yhdessä mainion tiimimme kanssa myös gerontologian päiville ikäpolvien välisistä suhteista (ks. http://www.ikapolvet.fi/images/stories/GERONTOLOGIANPIVT2013FIN_netti.pdf).Yhteenveto esityksestämme lyhyesti: monenlaista tilausta eri-ikäisten kohtaamisille on, mutta esteitäkin on paljon.

Niin, valmistimmehan tosin toisenkin esityksen kyseisille päiville. Kyseessä oli toisenlainen tiimi, keski-ikäisten miesten joukkue, joka esitti valtavan suosion saaneen voimistelupallo-ohjelman. Esitys oli itsellenikin – ja uskon, että koko joukkueelle – upea elämys. Vedimme Oi kuu –biisin (Rauli, Badding, Somerjoki) tahdissa Marja Kallioniemen koreografian ehkä ensi kertaa ’täydellisesti’ läpi. Positiivinen energia virtasi Finlandia-talon monisatapäiseen yleisöön, jonka antama palaute oli huikea. Ei sellaista saa koskaan tutkijan roolissa esiintyessään! (ks. https://www.facebook.com/video/video.php?v=616304858399324, video on Quut-ryhmän SunLahden galaillan esityksestämme 8.6.13).

Esityksen jälkeen en tiennytkään olenko tutkija vai tanssija – identiteettikokemus siis vailla vertaa. Varmaankin olen kumpaakin yhtä aikaa. Hienoa oli olla myös sekä jumpparyhmän jäsen ja vertainen myös Otson poikien ja Norssin turnareista kootulle ikämiesten sauvavoimisteluryhmälle, jonka esitys oli aivan omaa luokkaansa tyylikkyydessään ja ylväydessään. Enkä pettänyt järjestävää seuraakaan eli kongressijärjestäjiä, joille ehdotin näitä miesten jumppaesityksiä. Keikkatarjouksiakin tuli, joten toimijuus tässä vain lisääntyi, vaikka pitikin mennä selvästi epämukavuusalueelle. Sillä oikeasti: ei ole keski-ikäisen miehen helppoa oppia koreografiaa, jossa on paljon osia, rytmiä ja esittämistä yhdistettynä. Se on erilaista osaamista vaativaa kuin futis, sulkis, hiihto tai pyöräily.

Keski-ikäisten ja sitä vähän vanhempienkin miesten liikkumisesta, urheilemisesta ja muustakin elämästä on nyt julkaistu uutta tietoa Hanna Ojalan ja Ilkka Pietilän toimittamassa kirjassa Miehistä puhetta (Pietilä Ilkka & Ojala Hanna (2013, toim.)  Miehistä puhetta – Miehet, ikääntyminen ja vanhenemisen kulttuuriset mallit. Tampere University Press), johon olen kirjoittanut artikkelin aktiivisten ikämiesten liikuntakokemuksista ja niiden merkityksistä. Kannattaa tutustua kirjaan – ja sitä kauttakin ikämiesten elämään.

Mutta nyt sitten pakkaamaan. Käsitteet käytäntöön.